Srebrenican verilöyly on yhä häpeän aihe niille, jotka katsoivat tapahtumia sivusta. Koko sodan jälkiselvittely on kesken niin kauan, kun kaksi joukkomurhien keskeistä taustahahmoa ovat karkuteillä. Kymmenen vuotta sitten tähän aikaan Euroopassa oli menossa pahin hirmutyö puoleen vuosisataan. Bosnian Srebrenican kaupungin lähellä serbijoukot tappoivat noin 8 000 muslimimiestä. Kun tapauksen muistopäivää maanantaina vietettiin surullisen kaiun saaneessa kaupungissa, ilmassa oli surun, kaipauksen ja häpeän tunteita.
Surua ja raivoakin tunsivat uhrien omaiset. Häpeää tunsivat niiden tahojen edustajat, jotka eivät vuosikymmen sitten kyenneet verilöylyä estämään: YK, Nato ja EU.
Srebrenica kuului YK:n turva-alueeseen, jota rauhanturvaajat valvoivat. Noin 400 hollantilaista YK-sotilasta ei pystynyt estämään serbijoukkojen tuloa. Suomessakin nähty, autenttiseen aineistoon perustuva tv-dokumenttikin osoitti, kuinka YK-sotilaat johtajaansa myöten pelkäsivät. Olennaisen edun kenraali Ratko Mladicin johtamille serbijoukoille antoi kuitenkin lännen ja YK:n epäröinti. YK hylkäsi Naton vetoomukset ilmahyökkäyksen aloittamisesta, minkä jälkeen joukkomurha alkoi.
Muistojuhlassa kuultiin 1900-luvulla aikaisemminkin lausuttu ilmaus: kyseessä oli tragedia, joka "ei saa toistua enää koskaan". On toivottavaa, että niin YK kuin EU:kin ovat tapauksesta ottaneet opiksi. Ainakin EU:n nopean toiminnan joukkojen tarvetta on perusteltu sellaisten tapahtumien estämisellä, jollainen Srebrenicassa nähtiin. Tällaiset joukot olisivat voineet Bosniassa pelastaa ihmishenkiä.
Jonkinlainen toivon merkki Srebrenicassa oli, että muistojuhlaan osallistui myös Serbian presidentti Boris Tadic. Serbian demokratiahakuiseen uuteen poliitikkopolveen kuuluvat Tadic tuomitsi veriteot yksiselitteisesti ja jyrkästi.
Srebrenican joukkomurhan jälkihoito on kuitenkin yhä kesken. Osa surmatuista vainajista on edelleen tunnistamatta ja hautaamatta. Erityisesti näin on kuitenkin sen takia, että hirveyksistä päävastuun kantavat Bosnian serbijohtaja Radovan Karadzic ja kenraali Mladic ovat yhä karkuteillä.
On murheellista ja toisaalta paljastavaa, että he ovat kyenneet vuosia kätkeytymään kiinniottajiltaan. Se kertoo yhtäältä Serbian ja Montenegron viranomaisten puutteellisesta tarmosta asian hoidossa, toisaalta näiden kahden yhä nauttimasta suosiosta kansan joukossa. Muuten pitkäaikaisen piileskelyn onnistumista on vaikea selittää.
Vielä vähän aikaa sitten serbeistä vain puolet uskoi, ettei koko Srebrenican joukkomurhaa ole edes tapahtunut. Kaksi vastaajaa kolmesta oli kaiken lisäksi sitä mieltä, että Mladic ja Karadzic olivat syyttömiä. Sen jälkeen Serbian televisiossa näytettiin videonauha, joka kuvasi muslimien teloituksia Srebrenicassa. Pääministeri Vojislav Kostunica kommentoi nauhaa "hirvittäväksi" ja presidentti Tadic puolestaan antoi arvion, jonka mukaan Mladic saataisiin kiinni muutamassa päivässä. Tavoitteen soisi toteutuvan pikaisesti.
Niin kauan kun Mladic ja Karadzic ovat karussa, Serbia ja Montenegro ovat sulkeneet itsensä ulos laajenevasta EU:sta ja esimerkiksi Naton rauhankumppanuudesta. Yhdysvallat on kahdesti jäädyttänyt apunsa maalle, mistä Serbian talous on kärsinyt. Kaikki tämä toivottavasti vähitellen pakottaa serbit historiansa pimeiden vuosien läpikäyntiin ja tuo lopulta oikeuteen myös kaksi tärkeimpiin kuuluvaa sotarikollista.