Mies on jäntevä ja hoikka kuin huippu-urheilija.
Ehkä joku panee merkille kolmikymppiseen miehen ruumiinrakenteen ja omaperäiset kasvot: jotenkin hän on tutun näköinen. Koska paikka on Nallisportin kahvio, osa asiakkaista saattaa jopa tunnistaa henkilön.
Kyllä. Hän on huippu-urheilija.
Olli Tuominen, 30, on Suomen squashin 2000-luvun suuri yksinäinen. Armoitettu ammattilainen, joka on parhaimmillaan ollut maailmanlistalla sijalla 13.
Mies, joka ei ole tällä vuosituhannella hävinnyt ainoatakaan peliä suomalaiselle vastustajalle - ja erätappiot on laskettavissa muutamalla sormella.
Eikä sitä nyt tarvitse hävetä, jos Tuomista ei tunnista. Saavutuksiin nähden julkisuuden valokeila pysähtyy hänen kohdalleen yllättävän harvoin.
Internetissä Olli Hokkanen - se Kola-Olli - tuottaa enemmän hakuosumia kuin Olli Tuominen. Squashpelaajan kunniaksi on tosin muistutettava, että hän on pysynyt syrjässä myös hömppäjulkisuudesta ja hölmöilyistä.
Tällä hetkellä Tuominen on squashin maailmanlistalla 22:s. Erot kärjen tuntumassa ovat pienet ja helsinkiläisen tavoite on yhä maailman kymmenen parhaan joukossa.
"Se on edelleen yhtä realistista kuin ennenkin. Nyt pitäisi saada niitä suuria voittoja", Tuominen näkee.
Urheilukansaa?
Ne suuret voitot - kenties jonkin ison ammattilaisturnauksen ykköspaikka - nostaisivat Tuomisen myös Suomessa tietyn tunnettavuuden kynnyksen yli. Koetko olevasi Suomessa hieman pimennossa ja aliarvostetussa asemassa, Olli Tuominen?
"Tavallaan. Olen joskus miettinyt, millä tavalla voisin olla mediaseksikkäämpi. Mihin esimerkiksi top 10 -sijoitus tai MM-kultamitali kantaisi? Nyt saan enemmän julkisuutta Finnish Openin voitosta kuin esimerkiksi New Yorkin turnauksen välieräpaikasta, vaikka siihen pitää tehdä tupladuuni."
Tuominen on hakenut maailmalta paikkoja välieriin ja puolivälieriin. Ilmeisesti vasta voitto herättäisi kansan ja median.
"Urheilijan työn arvostus ei ole kova. Mielestäni Suomi ei ole urheilukansaa", Tuominen lataa.
Eikä tämä ole katkeran miehen puhetta. Päinvastoin, Tuominen on mainiota juttuseuraa, joka pystyy puntaroimaan urheilun lainalaisuuksia monelta kantilta.
Hän tietää, että suomalainen urheilukansa rakastaa voittajia.
"Kaikki eivät voi voittaa. Sen ymmärtää lapsesta asti, että pallo on pyöreä."
Squash on vaativa laji, jossa vain ankaralla fyysisellä työllä ja teknisellä taituruudella voi selvitä rankinglistan ensimmäiselle sivulle. Arvostuksen puute Suomessa johtuu osittain siitä, että laji ei ole päässyt kuorimaan kermaa olympialaisiin.
Englanti ja Lontoo ovat squashin kehtoja, joten vuoden 2012 olympialaiset olisivat olleet lajille ideaali näyttöpaikka. Mailapeli hävisi kuitenkin äänestyksen täpärästi. Vuoden 2016 kisojen uusjaossa rugby ja golf jyräsivät squashin alleen.
"Se oli sitten siinä minun osalta", Tuominen nauraa ja naulaa.
Valoa näkyvissä
Lauantaina Tuominen kävi Oulussa kouluttamassa vastustajiaan liigakierroksella. Viimeksi hän on hävinnyt maanmiehelleen vuonna 1999.
Suomen mestaruuksia Tuomisella on panna kymmenen peräkkäistä jonoon.
Silloin, kun Tuominen itse kehittyi juniorina 1990-luvulla, oli Suomella tukku ammattilaisia. Sami Elopuro ylsi maailmanlistalla parhaimmillaan kuudenneksi.
2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen jäi historiaan Olli Tuomisen valtakautena, mutta nyt pinnan alla on alkanut kuplia. 19-vuotias Henrik Mustonen on noussut maailman sadan parhaan kössärin joukkoon.
"Se on hyvä ensiaskel. Top 100 ei tarkoita samaa kuin 20 vuotta sitten, sillä taso on laajentunut. Itse pääsin ammattilaismaailmaan sisään sujuvasti ja luontevasti, kun aloitin reissut muiden suomalaisten kanssa", Tuominen vertaa.
Tällä hetkellä miesten squashissa komentoa pitävät englantilaiset ja egyptiläiset, jotka rohmuavat 40 parhaasta listasijoituksesta yhteensä puolet. Tuominen on ainoa pelaaja samasta sakista, joka on alle kymmenen miljoonan asukkaan valtiosta.
Kun esimerkiksi Lähi-Idässä ja Yhdysvalloissa on havaittavissa squashbuumia, ei suomalaisen pelaajan tie huipulle ainakaan helpotu.
Aika taitaa todistaa tulevaisuudessa, että tämä squash-Olli oli melko kova jätkä.