Sprinttihiihto kuulostaa helpolta hommalta: kilometri vähän toista tiukkaa pukkaamista ja se on siinä. Harjoituskin on lokoisaa: pääasia on, että herkkyys säilyy.
Tuskin sprintissä ehtii tulla kunnolla edes hiki.
Keijo Kurttila, 27, ei pysty pitämään ilmettään peruslukemilla. Sprinttihiihdon erikoismies on juuri tullut kolmen tunnin lenkiltä. Rokuan kangasrinteille jäi ämpärillinen hikeä.
"Niin justiinsa joo, leppoisa laji", mies nauraa.
"Ei se todellakaan ole sitä, että rääpäistään lyhyt lenkki ja äkkiä saunaan. Varsinkin nuoriso on vähän hakoteillä siitä, mitä tämä laji oikein on."
Kisoissa sprinttimatka vaihtelee noin kilometristä puoleentoista. Varsinkin mäkisessä maastossa moinen lenkki urku auki hiihdettynä on totista urheilua. Hiki tulee ihan varmasti - viimeistään siinä vaiheessa, kun kolmen tunnin sisään on paahtanut lenkin neljä kertaa läpi.
Kisarypistyksen kestää, jos on viitsinyt keskittyä muuhunkin kuin herkkyyden säilyttämiseen.
"Sprinttihiihto vaatii yhtäaikaa kestävyyttä ja nopeutta sekä räväkkyyttä. Iskua pitää löytyä vielä siinäkin vaiheessa, kun reidet huutavat happea ja silmissä sumenee", Kurttila sanoo.
"Se on karujen miesten rykäisy", Kurttila määrittelee.
Aika-ajo on
paha paikka
Keijo Kurttila on sprinttihiihtäjä, koska miehen fyysiset ominaisuudet sopivat lajiin. Räväkkyys on syntymälahja.
Laji on lumonnut utajärveläisen myös henkisen luonteensa vuoksi. Väliaikalähdöillä hiihdettävät kisat ovat Kurttilasta ihan kivoja juttuja, mutta sprinttihiihdon mies miestä vastaan taistelu saa hiihtäjään virrat päälle. Kyynärpää-, suksi- ja sauvaviidakossa mies on omimmillaan.
"Silloin on 110 lasissa. Taistelutilanteessa saan itsestäni kaiken irti ja vähän enemmänkin", Kurttila toteaa.
Saman voi todeta viime kauden tuloksista. Kurttila starttasi neljä kertaa maailmancupin sprinttikisassa: kaksi kertaa kisa loppui aika-ajoon ja kaksi kertaa tie vei palkintopallille asti.
"Niin se aika-ajo..." Kurttila suorastaan huokaisee.
"Sehän se on ollut meikäläiselle paha paikka."
Kurttila sanoo, ettei ole osannut ottaa aika-ajoa tarpeeksi rennosti. Mies on ampaissut viivalta heti täyteen rypistykseen, ja hapot ovat hyökänneet kimppuun ennen aikojaan. Hiihdä siinä sitten.
"Viimeistään viime talvi opetti sen, että aika-ajon jälkeen kaikki on mahdollista. Sprintti on älyttömän herkkä laji, jossa asiat ovat pienistä jutuista kiinni", Kurttila muistuttaa.
Maajoukkue ei
ollutkaan taivas
Taas Kurttilaa naurattaa. Hän huomaa pudottaneensa suustaan urheilumaailman yleisimmän latteuden: "Harjoituskausi on mennyt hyvin. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan tähän aikaan vuodesta."
"Mutta kun se on faktaa", Kurttila lisää.
Kuusamon Erä-Veikkoja edustavalla hiihtäjällä on takanaan erilainen harjoituskausi. Viime talvena hän nousi maailmancupissa menestyväksi hiihtäjäksi ja olympiaedustajaksi omin voimin ja täysin amatööripohjalta. Keväästä asti Kurttila on ollut osa hiihtomaajoukkuetta.
Odotukset ja totuus maajoukkuekuvioista eivät käyneet yksiin, eivät alkuunkaan. Maajoukke ei ollutkaan hiihtäjän taivas.
Toissa talven dopingkäryt näkyvät yhä Hiihtoliiton ja erityisesti maastohiihtopuolen lompakossa: korkean paikan lumileiri Ramsauhun tehtiin hiihtäjien omasta piikistä. Kurttilan piikki oli sen verran tyhjä, että mies jätti reissun väliin.
"Paska hommahan se oli. Pojat tekivät tosi ison töpin, josta kärsimme me, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa", Kurttila puuskahtaa.
"Sitten vielä opetusministeriö rankaisee. Panisivat laskun suoraan karpaaseille."
Lumille Kurttila on kuitenkin päässyt aikaisempaa enemmän. Maajoukkue on pitänyt tiiviisti leiriä Vuokatissa hiihtoputken kyljessä.
"On tullut putken mutkat ja seinäbetonit tutuiksi. Parin-kolmen tunnin lenkin aikana ehtii aika monta kertaa sahata putken päästä päähän."
Mutta Kurttila ei viitsi vikistä. Liiton rahapula on asia, jolle hän ei voi yhtään mitään. Se on asia, joka ei murehtimalla muuksi muutu.
Eivätkä asiat pelkkää kurjuutta ole. Maajoukkueeseen kuuluminen on tuonut rahtusen lisää ammattimaisuutta Kurttilan harjoitteluun, testaaminen on aikaisempaa säännöllisempää ja Vuokatin putkessa edestakaisin sahaamisessa on omat etunsa.
"Siellä on radio päällä. Pysyypä paremmin perillä, mitä maailmalla tapahtuu", Kurttila nauraa.