Minua osuttiin lumipallolla, nyt kuluneella viikolla. Modernissa yhteiskunnassamme pallo tumpsahti eteeni sähköpostissa. Viestissä luki, että spläts, sinut on haastettu lumisotaan. Palloa en saanut enää tähdätä siihen ihmiseen, joka viestin oli minulle lähettänyt vaan piti etsiä lumipalloketjuun lisää kavereita. Kukapa ei olisi halunnut moiseen hauskuuteen liittyä. Spläts, sinua on osuttu!
Kun pari viikkoa sitten Länsi- ja Etelä-Suomi saivat hetkeksi lumipeitteen, kerrostalojen ja rivitaloasuntojen pihamailla toimintajärjestys oli päivänselvä. Lämpimät tamineet yllä, tumput hieman huterasti käsissä pysyen lapset alkoivat väsätä palloja. Spläts! kuului, kun osumia pehmeistä palloista saivat aikuiset, jotka erehtyivät raottamaan ulko-ovia. Nyt loppuviikosta Oulun korkeudellakin lumi hohkasi kauniina ja puhtaana peittäen mustan maan. Aurinko kilotti ulkona kuin kuulaana kevätpäivänä, säteet vaeltelivat hienoisten lumihiutaleiden peittämillä puiden oksilla ja valo siivilöityi pehmeästi pirtteihin. Maan pinnalle asti oli lumi pudottautunut, ulkoportaille jopa pienen pieninä nietoksina. Pakkaslukema junnasi mittarissa sinnikkäästi niin pitkällä kylmän puolella, että lumesta ei palloa kyennyt väsäämään. Yritystä toki oli, mutta höttöiset hiutaleet eivät viihtyneet yhdessä. Oli tyydyttävä virtuaaliseen lumi-ilotteluun.
Singaporen eteläisillä leveysasteilla lumi-ilolle on löydetty korvaavia uomia. Kaupunkiin on rakennettu jalkapallokentän kokoinen halli, jossa lumikosketusta himoitsevat saavat tuta valkoisesta ja kylmästä. Tässä lumikaupungissa piipahtanut pitää hallia lähinnä säälittävänä yrityksenä: Jos on nähnyt lumilinnan ja pyörittänyt lumipallon, hienoa. Mutta pallo ei voita lumisadetta. Sillä katetussa tilassa leppeänkään lumisateen hiutaleet eivät maistu kielen päällä makealta. Lumen ja talven tuloon liittyy Suomessa kasapäin kielteisiä asioita. Ensin pitää jännittää, koska vaihdetaan talvirenkaat. Sitten arvuutellaan, laitetaanko kitkat vai nastat. Koko ajan pitää vielä muistaa varoa liukkautta, liikkuu sitten kahdella jalalla tai neljällä tai kahdella pyörällä. Märällä lumisateella yksi nostaa suojaksi sateenvarjon, toinen epäilee sen näyttävän liian nipottavalta ja herkkähipiäiseltä. Sitten kun ensilumi alkaakin sulaa, reiteillä riittää loskaa ja rapaa. Housun lahkeet tärveltyvät, eikä tiedä, vetääkö jalkaan kunnon talvikalossit vai menevätkö nekin kosteassa piloille. Kun taas lunta on kertynyt yli kymmenen senttiä, jokainen valittaa, kuinka rankkaa on raataa lumitöitä. Lunta puskee joka sivulta, eikä kola pysy perässä. Auton ikkunat täytyy rapata puhtaaksi, eikä millään ehtisi, kun töihin on kiire, kiire, kiire. Kukaan ei muista, että spläts, sinua on osuttu.
Pue pehmeän lämpöiset villasukat jalkaan, juokse ulos, tee lumilyhty. Ala pelata jalkapalloa kevyessä nietoksessa. Pyörähdä hankeen selälleen ja liihota käsillä enkeleitä. Ainakin mielikuvituksessa - tai vielä kun lunta on.