Kiina ja sen johto ovat näyttäneet voimansa Pekingin olympialaisissa ja sen järjestelyissä. Urheilua seuraava maailma näki kisoissa hienoa olympiahenkeä ja uusien sankarien hämmästyttävän nousun.
Heikko ihmisoikeustilanne, Tiibet, suorituspaikkojen alta jyrätyt asuinalueet ja Kiinaa nöyryyttänyt olympiasoihdun kulku maailmalla unohtuivat nopeasti, kun Pekingin olympialaiset kaksi viikkoa sitten loisteliaasti avattiin. Tänään edessä ovat päättäjäiset, joista voi odottaa samanlaista spektaakkelia. Kiina - kuten kaikki tähänastiset kisajärjestäjät - on halunnut ottaa maailman tärkeimmästä urheilutapahtumasta irti kaiken julkisuushyödyn.
Väestöltään maailman suurimmalla ja maapallon tärkeimpien talousmahtien joukkoon nousseella kansalla on ollut tavallistakin suurempi näytön tarve. Nyt voi arvioida, että odotukset ovat täyttyneet sekä ulkomaailman että oman kansan silmissä. Kiinan kommunistijohdon kannalta olennaisempaa lienee jälkimmäinen. Yksipuoluejärjestelmä, jonka johtajien ohjauksessa kisoista tuli lähes täysosuma, lienee nyt vahvempi kuin ennen kisoja. On siksi hyvin kyseenalaista, edistävätkö kisat Kiinan demokratiaa lainkaan niin kuin Kansainvälisen olympiakomiteankin hurskas toive oli. Ainakaan sellaista painetta, mitä odotettiin, ei syntynyt demokratian puolesta.
Kiinan kunniaksi on silti sanottava, ettei kisoja käytetty avoimeen ideologiseen vyörytykseen. Berliinin olympialaiset vuodelta 1936 eivät nyt toistuneet. Vuoden 2012 olympialaisten isännillä Lontoossa on puolestaan nyt niskassaan raskaat paineet. Vertailukohta nousi Pekingissä niin korkealle, että paremmaksi on vaikea panna.
Olympia-aatteeseen on alusta asti kuulunut maailmanrauhan edistäminen. Pekingin kisoja varjosti avajaisten kanssa lähes yhtä aikaa alkanut Georgian kriisi. Antiikin ajasta on menty taaksepäin, sillä silloin aseet pysyivät Olympian kisojen ajan tarkasti syrjässä.
Voi kuitenkin toivoa, että Pekingissä nähdyt kättelyt, halaukset, hymyt ja muut ystävälliset eleet kilpailijoiden kesken toimivat maailmanlaajuisena asennemuokkauksena yli ideologisten ja poliittisten piikkilankalinjojen. Kisojen sykähdyttävimpiin hetkiin kuului naisten ilmapistoolin palkintojenjako, jossa georgialainen pronssimitalisti ojensi kätensä venäläiselle hopeamitalistille. Elettä seurasivat poskisuudelmat ja kaksikon yhteinen, hymyilevä poseeraus palkintopallilla. Tapauksen symboliarvo oli huima.
Kisojen urheilulliset kohokohdat nähtiin uima-altaassa ja juoksuradalla. Yhdysvaltain Michael Phelps otti kahdeksan kultaa ja teki seitsemän maailmanennätystä. Samalla hän nousi mitalien määrässä olympiahistorian menestyneimmäksi urheilijaksi. Yhtä hämmästyttäviä olivat maailman nopeimman miehen Usain Boltin suoritukset. Etenkin pikajuoksussa uskomattomia tuloksia ovat viime vuosina seuranneet ikävät doping-uutiset. Voi vain toivoa, että jamaikalaisen menestystä selittävät lahjakkuus ja kova harjoittelu, eikä mikään muu.
Suomen virallinen tavoite Pekingistä oli kolme mitalia, joista yksi oli kultainen. Lauantain keihäspronssi merkitsi sitä, että 57-jäseninen joukkueemme ylitti tavoitteensa. Kisat sujuivat siis Suomelta kohtalaisesti, mutta mitalit tulivat lajeissa, joissa afrikkalaisvyöryä ei ole nähty. Mitaleja voittivat valtion urheilija-apurahaa nauttineet urheilijat. Rahalla ei vieläkään voi ostaa menestystä, mutta sillä luodaan menestyksen perusedellytyksiä.