Oulu
Soittajisto oli tällä kertaa jaettu Rohkelikkoon, Korpinkynteen ja Puuskupuhiin. Luihuinen loisti poissaolollaan, kenties kukaan muusikoista ei halunnut pahistuvan väreissä soittaa.
Oulun kaupunginorkesteri siis aloitteli syyskauttaan räväkästi esittämällä taiteilijanimellä "Tylypahkan musiikkiakatemian orkesteri" John Williamsin musiikkia elokuvasta Harry Potter ja Viisasten kivi.
Potteriin tarttuminen voisi olla pelkkää helppoa yleisön kosiskelua, sen verran ylitsepursuavaa aiheeseen liittyvän oheismateriaalin määrä tällä hetkellä on. Kaupunginorkesterissa aiheeseen on kuitenkin paneuduttu ihan tosissaan, ja lopputuloksena on värivaloineen ja rooliasuineen vallan toimiva spektaakkeli.
Hedvigiä myöten
Järjestelyissä oli nähty vaivaa koristelemalla Madetojan sali lentävillä luudilla, pukemalla osa esiintyjistä Potterin maailmaan sopivilla asuilla, ja olipa jostain löydetty kapellimestarin kumppaniksi erehdyttävästi Hedvigiltä näyttävä täytetty pöllökin.
Juontajana hääri intendentti Riitta Pulliainen, joka ainakin kaukaa katsottuna oli paljonkin professori Minerva McGarmiwan näköinen. Orkesteria johti professori Deamus Pinetree eli Teemu Honkanen.
Ohjelmalehtinen ei esitettävistä teoksista juuri mitään kertonut, mutta osien nimistä päätellen orkesteri soitti Williamsin Potter-elokuvaan tehdyn musiikin pohjalta säveltämän yhdeksänosaisen Lasten sarjan vahvistettuna neliosaisesta Potter-sarjasta lainatulla Viisasten kivellä.
Sarjan sekaan oli sujautettu myös Paul Dukas'n sinfoninen scherzo Noidan oppipoika, jonka ainakin piirrettyjen elokuvien ystävät muistavat Mikki Hiiren bravuuriroolina Disneyn Fantasiassa.
Yllättävää oli, kuinka hyvin aivan toisesta ajasta ja kulttuurista peräisin oleva teos istui Williamsin elokuvamusiikin keskelle. Kertooko tämä sitten enemmän Dukas'n vai Williamsin sävellyksestä jääköön itse kunkin musiikillisen arvomaailman ratkaistavaksi.
Juonnetut konsertit ovat tunnetusti riskialttiita, mutta McGarmiwa onnistui esittämään asiansa kunnioitettavan kompaktissa muodossa. Ympäristön kommenteista päätellen juontojen sävy oli kuitenkin koululaisyleisön lähemmäs puberteettia ehtineelle osalle liian lapsellinen, mutta onkin kai mahdotonta puhutella yhtä aikaa eka- ja kuudesluokkalaisia.
Kaikki kilistimet mukana
Orkestroijana Williams (tai Hollywoodin orkestrointi-assistentit) ovat Mahlerinsa ja Richard Straussinsa lukeneet. Solistista puuhastelua riittää milloin kenellekin soittajista, ja lyömasoitinosastolla oli kilistimiä sellainen valikoima, että soitinvarastosta on varmasti täytynyt tyhjentää perimmäinenkin hylly!
Konsertin kuluessa varsinkin Puuskupuhlaiset saivat tehdä tosissaan töitä. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että ainakaan torstain keskipäivänäytöksessä suoritus ei kerännyt aivan täysiä tupapisteitä.
Mutta Oulun kaupunginorkesteri teki varmaankin aivan oikean valinnan tarjotessaan koululaiskonserteissaan Potteria. Musiikki on tuttua, ja koko Harry Potter ilmiö on megaluokkaa.
J. K. Rowlingilta odotellaan uutta kirjaa ja marraskuun lopussa saa ensi iltansa Salaisuuksien kammioon pohjautuva elokuva. Ajan hermolla ei siis juuri paremmin voisi olla. Koululaiskonsertissa istuminen herätti kuitenkin paljon ajatuksia.
Vainko vain, että nykykoululaisista ainakin osa juttelee läpi konsertin kovalla äänellä ja joillekin edes suurin piirtein omalla paikalla istuminen vaikuttaa ylivoimaiselta suoritukselta. Orkesterin soitto jäikin mezzofortea hennommissa nyansseissa pahasti itse itseään viihdyttävien lapsukaisten tuottaman äänen puristuksiin.
Hieman kummallista oli sekin, että osa orkesterista oli konsertin alkuun asti lavalla suorittamassa viime hetken harjoittelua tuottaen oman lisänsä satojen koululaisten synnyttämään kunnioitettavaan meteliin. Koko soittajiston saavuttua paikoilleen harjoittelu vaihtui vaivihkaa viritysääneksi, ja konsertti alkoi iloisen pulinan sekaan.