Mikä täällä pauhaa ja kohisee. Onko joku avannut Merikosken patoluukut ja kantanut koko hoidon sisätiloihin?
Perjantainen ravintolailta tämä vain on. Nieluun on avattu maksullinen luonnonnähtävyys, putous.
Kitarisojen paikkeilta syöksyy pärskeistä viinasekoitusta. Jäät rytisevät. Olutvaahto tekee pyörteitä kurkkutorvessa. Ajatusten tukkilautat solahtelevat tässä uitossa äkkiä syvään tuntemattomaan.
Suomalainen juomakulttuuri on muuttunut, kun suitsia on höllennetty. Nykyisin aikuiset menevät ravintolaan erittäin myöhään, vasta puolen yön tietämissä. Alaikäiset aloittavat viinan juonnin todella varhain, siinä kaksitoistavuotiaina.
Muutoksen vuoksi sekä vanhemmat että lapset joutuvat kotiin palatessaan varomaan, ettei kukaan tallo sormille. Sarastavan aamuvalon he päättelevät auringoksi eikä katuvaloksi, koska kirkkaus ei tarkistusten jälkeenkään tunnu killuvan tolpan varassa.
Taannoin amerikkalainen Oikeus ja kohtuus -televisiosarjan näyttelijä oli matkustanut ruotsinlaivalla ja säikähtänyt. Hän oli ollut varma, että mellakka on puhjennut yökerhossa. Kädet olivat heiluneet, päät pyörineet ja suista purskahdellut vaahtomattoa.
Ei se mikään kahakka ollut, se on ravintolaelämää meikäläisittäin. Mekastus kuulostaa suurehkon sonnin poikimiselta, kun kikkelit heittävät tittelit pois.
Pohjois-Pohjanmaalla on reilun 100 000 ravintolapaikkaa. Iso osa on kello neljään auki, kuten asiakkaatkin. Muutamissa esiintyy tunnettu bändi, mutta punasilmäiseksi väsytettynä joukkiona. Soitanto kun alkaa vasta puoli yhdeltä yöllä.
Vaan tätä me haemme. Muusikot nuokkuvat basistia vasten, yleisö pyrkii nousemaan keitetyn spagetin oloisille jaloilleen tanssiakseen, baarimikko nuuskaa astmapiippuaan.
Suomalaiseen vieraskoreuteen kuuluu, ettei mistään osata lähteä ennen kuin tarjoilu päättyy. Taidamme salaisesti odottaa, että mahtava viranomainen tulisi ja holhoasi: lyhentäisi baarien aukioloaikaa. Silloin ei tarvitsisi herätä vähää ennen kuin rupeaa nukkumaan.