Arkipäivän kouluelämään kuuluvia ristiriitoja on Kuusamossa lähdetty ratkomaan uudella tavalla. Syksyllä aloitetussa vertaissovittelussa koulutetut oppilaat ohjaavat vuoropuhelua riidan osapuolten välillä, kunnes he itse löytävät ratkaisun asiaan. Oppilailla on mahdollisuus ottaa itse vastuu tapahtuneesta.
Kuusamon lisäksi vertaissovittelu on aloitettu pohjoisessa Sallan ja Puolangan kouluissa. Kokemukset Nilon yläasteella ovat koulukuraattorin Inga Järvisen mukaan olleet erittäin hyvät. Sekä oppilailta että opettajilta on saatu hyvää palautetta. Kahden kuukauden aikana koulussa on tehty yksitoista sopimusta.
Tavoitteena on vaikuttaa kouluyhteisöön siten, että ristiriidat ymmärretään tavalliseen elämään kuuluviksi ja niiden ratkaiseminen enemmänkin haastavaksi tilanteeksi kuin ikäväksi välikohtaukseksi. "Tällaisella 400 oppilaan koululla tapahtuu aina kaikenlaista: pieniä riitoja, tönimisiä ja nimittelyä. Aikaisemmin ne veivät aikaa oppitunneilta, kun opettaja joutui asioita selvittämään."
Suomen Punainen Risti on kouluttanut kahdella yläasteella ja kahdella ala-asteella kaikkiaan 44 oppilasta. Ala-asteilla sovittelijoita on kolmella ylimmällä luokka-asteella, yläasteella kaikilla. Yläasteilla koulutettavat valittiin hakijoiden joukosta, ala-asteella opettajat valitsivat heidät suoraan. "Pyrimme valitsemaan tavallisia, sosiaalisia oppilaita, joilla on luottamusta muiden joukossa."
"Kovin ujo ei tässä auta olla, on uskallettava puhua ja kohdata toisia", kertoo kahdeksannella luokalla oleva Tomi Tauriainen. Anssi Koivurannan mukaan sovittelijan on osattava olla myös kärsivällinen.
Asioita ei vatvota
Koululla on jaettu päivystysvuorot kahdelle oppilaalle kerrallaan. Sovittelut käydään kuraattorin työtilassa. Vaikka aikuisia ei itse sovittelutilanteessa ole mukana, vastuu siitä on heillä. Järvisen lisäksi kolme opettajaa on mukana sovittelua kehittävässä työryhmässä. Sovittelijoilla on aina aikuinen tavoitettavissa tarvittaessa. Itse sovittelu etenee tietyn kaavan mukaisesti, jolloin osapuolet kertovat oman tarinansa tapahtuneesta ja siitä syntyneet tunteensa. Tämän jälkeen haetaan ratkaisua sovittelijan johdolla. "Oppilaat johdatellaan keksimään ratkaisu ja yleensä se löytyy nopeasti. Asiasta tehdään sopimus kirjallisena", Järvinen kertoo.
Seurantaistunto pidetään viikon parin kuluttua, jolloin katsotaan onko sopimus pitänyt. "Jos on, homma on sillä kuitattu. Asiaa ei enää vatvota missään. Sopimukset ovat yleensä pitäneet hyvin. Tällainen on luonteva tapa lapsille sopia riidat ja nujakoinnit. Kun asia on selvitetty, siitä ei enää puhuta esimerkiksi seuraavalla välitunnilla."
Sovittelu on vapaaehtoista. "Tässä ei syyllistetä tai moitita ketään. Siihenkään ei hirveästi keskitytä, kumpi riidan aloitti."
Aloite sovittelusta voi tulla joko oppilailta itseltään, heidän kavereiltaan, opettajilta ja joskus myös vanhemmilta. Sovittelijat ovat vaitiolovelvollisia. Opettajille tai vanhemmille ei ilmoiteta sovittelusta. Jos kyse on vakavammasta tilanteesta tai jos oppilas tulee sovitteluun toistuvasti, silloin otetaan kotiinkin yhteyttä.
Kahdeksasluokkalainen Tiina Manninen ei itse ole sovittelija, mutta on tyytyväinen uuteen toimintaan. "Kaikista asioista ei välttämättä halua kertoa opettajalle ja siksi on hyvä, että on mahdollista sovitella riitoja toisen oppilaan kanssa."
"Alussa jotkut kaverit yrittivät minulta udella istunnoissa käydyistä asioista, mutta me emme tosiaankaan niistä puhu", LottaRiekki kertoo.