Demarit tarjosivat marraskuun lopulla keskustalle ennakkosopimusta, johon olisi selkeästi kirjattu, että seuraava pääministeri tulee vaaleissa suurimmaksi eduskuntaryhmäksi nousseesta puolueesta.
Keskusta tyrmäsi sopimuksen. Kaksi vaalikautta opposition rekeä vetäneet keskustalaiset kauhistuivat jo pelkästä ajatuksesta ennen vaaleja solmittavista sopimuksista.
Keskustalle on jäänyt syviä arpia vuoden 1987 sopimuksesta, jolla Paavo Väyrynen rakensi porvarihallitusta. Vaalitaiston ajaksi kassakaappiin piilotettu sopimus sai nolon lopun.
Keskustan ja SDP:n ei tarvitsisi nyt kiistellä pääministerisalkusta, jos sopimus olisi syntynyt. Demareilla ei olisi nokan koputtamista pätkääkään siihen, että salkku kuuluu Anneli Jäätteenmälle.
Jos sopimus olisi syntynyt, niin turhanpäiväisiä jorinoita olisivat SDP:n suunnalta kimpoavat viestit, että tarvitsemme kokeneen pääministerin. Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa (sd.) ehdotti radiohaastattelussa viikolla Jäätteenmäelle työharjoittelua varapääministerinä, jolloin hän saisi kokemusta hallitusyhteistyön kokonaisuudesta.
Demarit eivät tällä hetkellä muistele menneitä. He vaativat pääministerin paikkaa Paavo Lipposelle, jolla on hienot näytöt. Lipponen on luotsannut Suomea kahdeksan vuotta vahvalla ja taitavalla otteella. Sitä ei voi kiistää.
Nainen on vahvoilla pääministeriksi. Se on pääasiallisin syy, miksi vaalien voittajalta vaaditaan työharjoittelua.
Miksi Harri Holkerilta (kok.), Esko Aholta (kesk.) ja Paavo Lipposelta (sd.) ei aikanaan vaadittu kokemusta ennen kuin he ottivat vastaan vaativan pääministerin pestin? Herää kysymys, olisiko herrat pitänyt reputtaa jo pelkästään sen takia, ettei heillä ollut silloin päivääkään ministerikokemusta.
Hallitustunnustelija Jäätteenmäeltä löytyy sentään vuoden verran ministerikokemusta.
Sovinismi nostaa päätänsä myös keskustassa. Monet nimettöminä pysyttelevät keskustalaiset karjut nielisivät helposti Lipposen pääministerinä ja Jäätteenmäen työharjoittelijana varapääministerinä.
Tosimiesten sovinismiin sotkeutuu vahvasti erilaiset henkilökohtaiset valtapyrkimykset. Politiikan savuisissa kabinetissa huhutaan, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen näkisi itsensä sopivana valtiovarainministerinä. Ongelmana on, että keskusta ei saa sekä pää- että valtiovarainministerin paikkoja.
Lipposen III hallituksessa keskusta saisi ulko- ja valtiovarainministerin salkut. Se saattaisi sopia muun muassa Pekkarisen pirtaan.
Oliko niin, että nainen tarvittiin vain keulakuvaksi luotsaamaan puolue vaalivoittoon?
Demarit tekivät vaaleista pääministerivaalin, joten heidän olisi syytä tunnustaa tosiasiat ja antaa pääministerin salkku Jäätteenmäelle.
Lipposen sivistys, osaaminen ja kokemus ovat omaa luokkaansa. Hänestä tulisi loistava ulkoministeri Jäätteenmäen hallitukseen. Lipponen voisi ottaa oppia Sorsasta, joka 3 652 pääministeripäivän jälkeen suostui kokemattoman Holkerin hallituksen ulkoministeriksi.
Ehkä Lipponen siirtyykin puhemiehen paikalle ja ponnistaa siitä EU-komissioon reilun vuoden päästä. Lipposesta löytyy sellaista jämäkkää johtajuutta, jota laajentuva unioni tarvitsee.
SDP:n uhoilu pääministerin salkusta voi olla myös taitava neuvottelustrategia. Kun SDP "luovuttaa" pääministeriyden Jäätteenmäelle, demarit miehittävät keskeiset muut ministeriöt ja hallitusohjelma kirjoitetaan SAK:n kynällä.