Lyhytkarvainen sisäkoira tärisee laiturilla vilusta, kun perinteinen Oulujoen Tervasoutu lipuu päätepisteeseensä Oulun torille. Kolea sää ei ole hyydyttänyt soutajien tunnelmia, vaan kuohuviinipullot poksahtelevat rannassa maaliintulosta helpottuneiden kippareiden käsissä.
Ensimmäisenä maaliin tulleen ja tervatynnyriä kuljettaneen Muhoksen venekunnan Auli Mustonen kehuu soudun tunnelman miltei taivaisiin. "Tämä on hieno yhteisöllinen tapahtuma. Joukkueessamme on kunnan työntekijöitä eri puolilta. Tämä on ainoa tapahtuma vuoden aikana, jolloin tapaamme toisiamme kunnolla", Mustonen tiivistää soudun merkityksen.
Laiturilla maaliintuloa seuraa muutama sata henkeä. Eira Saarela kertoo olevansa paikalla kahdettakymmenettä kertaa. Syykin on ilmeinen: hänen miehensä Heikki Saarela juontaa maaliintulotapahtuman. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että kesä tulee Ouluun vasta tervasoutajien mukana.
Eira Saarela sanoo soudun pysyneen suunnilleen samanlaisena pari vuosikymmentä. Yksi asia on kuitenkin muuttunut selvästi: naisten osuus soutajista on kasvanut erityisesti muutaman viime vuoden aikana.
Mukana on puhtaita naisjoukkueitakin. Joensuusta Tervasoutuun matkannut Hymyhuulet on soutanut naisporukalla jo seitsemäntoista vuotta. Joukkueen henki on silmin nähden loistava. Rantautuminenkin suoritetaan laulaen.
Karelia-soutua aikansa tahkonneet naiset kiertävät nykyisin eri soutukilpailuja. Tervasoutu saa veneen kipparilta Sirpa Mahoselta hyvän arvosanan. "Maisemat ovat aivan upeat ja matkan varrella on hienoja pihoja", hän hehkuttaa.
"Ja upeita miehiä ylikulkupaikoilla veneitä nostamassa", nauravat joukkuekaverit täydentävät vierestä.
Yhden vakavan puutteen Mahonen Tervasoihdusta kuitenkin löytää. "Joki loppuu liian äkkiä. Olisi tätä pidemmästikin soutanut!"
Soudun johtaja Pertti Törmi sanoo olevansa huojentunut soudun päästyä maaliinsa. "Järjestelyt menivät nappiin, kilpailijat olivat tyytyväisiä ja sää suosi. Ei muuta kuin ensi vuonna uudestaan!", hän summaa tunnelmansa.