Kajaanin kaupunginteatterin Kari Suhonen laskee koskea Pöllän rantaan pystytetyssä paviljonkiteltassa kuin viimeistä päivää. Muovinen puutarhajakkara venyy vuoroin taakse ja vuoroin eteen, sillä Suhosen esittämällä perämiehellä on tekemistä saada vene sopimaan kivien välistä. Kyytiläiset, Kemin kaupunginteatterin Pekka Johansson ja Petroskoin kansanteatterin Jaakko Tohkanen seuraavat viereisiltä istuimilta.
Ryhmä Koskenniskan harjoitukset eivät keskeydy koiranilmallakaan. Soutajat on yksi Hailuodon teatterifestivaalin näytelmistä, johon viimeistelyleirillä valmistaudutaan. Viikonloppu ja esitykset lähestyvät kovaa vauhtia.
"Tällä aikataululla ei harjoituksia peruta", Jaakko Tohkanen toteaa.
Kun taivaalta tulee tavaraa, tehdään lukuharjoituksia. Vesisade saa toimia tunnelman luojana. Mutta entäpä jos viikonloppuna säät ovat samanlaiset?
"Sittenhän esitys on vielä vaikuttavampi. Yleisölle huono ilma on tietysti ikävä", Pekka Johansson naurahtaa.
Pienten yleisöjen festivaali
Teatteritaiteiden läänintaiteilija Jouni Rissasen dramatisoima Soutajat perustuu Teuvo Pakkalan teokseen Oulua soutamassa. Pöllän rannasta teos viedään Museokortteliin. Ympäristön muutos tuo esitykseen oman jännitteensä.
"Viikon aikana harjoittelemme näytelmää eri paikoissa, jotta esitys ei kiinnity. Nämä lahjakkaat näyttelijät sopeutuvat uusiin ympäristöihin nopeasti ja käyttävät niitä hyväksi", esityksen ohjaava Rissanen sanoo.
"Kun Soutajia taas seuraavina vuosina esitetään, näytelmä viedään johonkin toiseen paikkaan Hailuodossa. Näin näytelmä on jälleen uusi."
Hailuodon kulissit ovat tänä vuonna monipuolisesti käytössä. Andrei Platonovin tekstiin perustuva Sähkön kotimaa esitetään Kirkkosalmen lintutornilla ja Volter Kilven Jäällävaeltajan dramatisointi Pöllänrannassa. Helsinkiläisen Circus Maximuksen Giant leap for mankind näyttäytyy nuorisoseuralla.
Teatterifestivaalin toisen vierailijaohjaajan Juha Hurmeen ajatus teatterista pienten yleisöjen taiteena korostuu Hailuodossa. Kuhunkin esitykseen tuodaan istumapaikkoja vain 75. Jos väkeä tulee lisää, sen täytyy etsiä vaihtoehtoisia istuimia.
"Tämä on vähän niin kuin rokkifestareilla, joissa jokainen etsii oman paikkansa", Rissanen virnistää.
Koskiretki meren keskellä
Pakkasen 1886 kirjoitettuun teokseen perustuva teksti rokkaa kosken pauhinalla aivan toiseen malliin kuin tämän päivän näytelmäkirjallisuus. Vene suhauttaa virtaan ja laskea tohottaa hyrskyävää koskea kohti.
"Pakkalaa ei aleta vääntämään. Teksti päntätään niin, että vanhan ajan kieli välittyy sellaisenaan", Rissanen sanoo.
Näyttelijöille vanha kielen opettelu on haastavaa.
"Teksti on työläs ja äärimmäisen vaivalloinen muistaa. Mutta kun repliikit jäävät päähän, tajuaa kielen rikkauden", Pekka Johansson sanoo.
Pöllän rantaan pystytetyt teltat kertovat, että näyttelijöille teatterifestivaali tarkoittaa festarimajoitusta. Vaikea teksti, tiivis aikataulu ja leirimajoitus ovat kuitenkin osa tapahtuman viehätystä.
"Kesäteatteri on aina luonnon armoilla", Johansson toteaa.
"Kaikille oli jo etukäteen selvää, että retkimeiningillä mennään. Satoi sitten vaikka akkoja hameet korvissa ja kirveet suussa", Kari Suhonen kertoo.
Soutajien pääosakolmikosta jokaiselle Hailuoto on ainakin jossain määrin tuttu. Itä-Suomessa kasvanut Jaakko Tohkanenkin kertoo lapsena käyneensä luodossa, tosin muistikuvat olivat ennen viimeistelyleiriä vähäiset.
"Lauttarantaan tullessa melkein säikähti valtavia tuulimyllyjä", Tohkanen sanoo.
Kari Suhosen työ Kajaanissa on tuonut näyttelijän esiintymään Hailuotoon aikaisemminkin.
"Kun kuulin, että festivaali järjestetään täällä, halusin heti mukaan. Paikka on loistava."