Antti Laitinen on viettänyt neljä vuorokautta metsässä ilman ruokaa, juomaa ja vaatteita dokumentoiden projektin. Hän on kaatanut suuren puun, vuollut tukin lastuiksi ja liimannut sen uudelleen kasaan. Laitinen on juossut itsensä hikeen rakentamassaan juoksupyörässä ja tehnyt hiellään kuvan valokuvapaperille, toistaen tempauksen päivittäin kahden viikon ajan.
Pari viikkoa sitten Antti Laitinen souti pitkin Lontoon Thamesia rakentamallaan omatekoisella saarella. Miksi ihmeessä moiset tempaukset?
"Minulla ei ole mitään tiettyä teemaa, jota teoksissani käsittelisin, vaan viestin töilläni eri asioita. En koe oikein kiinnostavana alkaa itse sanallisesti purkamaan teoksiani. Se on paras tapa latistaa teos, kun taiteilija itse kertoo, mistä teoksessa on kysymys. Etenkin kuvataiteessa on kysymys visuaalisuudesta. Jos ideat voisi täysin sanallistaa, eihän koko teoksia tarvittaisi", puolivahingossa kuvataiteen pariin ajautunut mies vastaa.
"Minusta piti ensin tulla lehtikuvaaja, mutta valokuvausopintojen aikana työni alkoivat mennä enemmän taiteen suuntaan. Alussa tein sekä lehtikuvausta että taidetta, mutta lopulta taide vei kaiken ajan", Helsingin kuvataideakatemiassa maisterin tutkinnon suorittanut Laitinen kertoo.
Ennen kuvataideakatemiaa hän on valmistunut Turun Ammattikorkeakoulusta valokuvaajaksi.
Yli puolet elämästään Haukiputaalla asunut mies rakensi toissa kesänä paikallaan olevan oman saaren, jonka syysmyrsky harmillisesti hajotti. Viime kesänä hän rakensi uuden soudettavan version, ja teos oli ensin tarkoitus ainoastaan videoida.
"Jälkeenpäin aloin miettiä, että työ voisi toimia myös live-performanssina. Jokin aika sitten itävaltalainen taiteilijakollektiivi otti minuun yhteyttä ja pyysi osallistumaan näyttelyyn, jota he olivat järjestämässä jokilaivassa Lontoossa. Näyttelyn nimi oli Odyssee 500. Ehdotin palmusaarityötä, josta he innostuivat. Projektille löytyi myös rahoittaja, ja niin minä löysin sitten itseni pari viikkoa takaperin soutamassa Thames-joella saarellani. Performanssi sai hauskan käänteen, kun poliisivenepartio kaahasi paikalle ollessani Parlamenttitalon edustalla. Esitys keskeytyi terroristiepäilyjen vuoksi", taiteilija muistelee naureskellen.
Laitinen kertoo luovuuden lähteensä löytyvän pitkälti yleisestä tylsyydestä. "Olen huomannut, että jos on pitkään tekemättä mitään, aivot pakottavat itsensä toimimaan ja alkavat kehittää ideoita."
"Yleensä muhin ajatusta mielessäni pitkään ja ideoinnissa menee helposti kuukausia, ennen kuin pääsen konkreettiseen tekemiseen käsiksi", mies valottaa toimintametodeitaan.
Erikoisista tempauksistaan tunnettu taiteilija odottaa ensi kesästä kiireistä ja työntäyteistä.
"Ensi kesänä minulla on joitain näyttelyitä Suomessa ja pari juttua myös ulkomailla. Uutta työtä en ole vielä Voyage-nimisen saarellasoutamisprojektini jälkeen aloittanut, mutta muun muassa Oulun taidemuseoon tulee helmikuussa Juha-Heikki Tihisen kuratoima näyttely, jonne minulta on tulossa uusin videotyöni", Laitinen paljastaa.
Laitisen teokset linkittyvät usein jollain tavalla hänen lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Haukiputaalle. Mies ei kuitenkaan miellä paikalla olevan mitään ihmeellisen suurta merkitystä taiteensa syntyyn.
"Haukipudas on tavallinen suomalainen kylä, joka ei varmaan juuri eroa tuhansista muista samanlaisista. Hyvä puoli on Oulun läheisyys, vaikka nythän se alkaa olla oikeastaan jo Oulun esikaupunkialuetta. Suurin syy siihen, miksi tulen sinne tekemään luontoympäristöä koskevat taideprojektini, johtuu siitä, että tunnen alueen aika hyvin", hän yksinkertaistaa.