Sanomalehtien maailmanliitto WAN järjesti viime viikolla vuotuisen kongressinsa Soulissa, josta on tullut kaikessa hiljaisuudessa uuden median häikäisevä koelaboratorio. Eteläkorealaiset panivat parastaan kokouksen onnistumiseksi. Kansainväliset vieraat jaksoivat kuitenkin perehtyä notkuvien pöytien ja upean kulttuuritarjonnan keskelläkin perin pohjin alansa ongelmiin, joista päällimmäiseksi nousee jokaisessa WAN:in kokouksessa sama asia: miten lehdet voivat säilyttää lukijansa ja lisätä levikkiään ja mitä niitä omistavien yhtiöiden on tehtävä, jotta ne kasvattaisivat markkinaosuuttaan.
Harva paikalle tullut taisi tietää etukäteen, millaiseen median hullunmyllyyn hän saapui laskeutuessaan kesäiseen, mutta pahoin ylikansoitettuun Souliin, keskelle kulutushysteriaa.
Etelä-Korean talousihme tunnetaan. Maan kansantuote kasvaa huippuvauhtia, ja korealaiset suuryritykset - muun muassa Samsung, LG, Posco ja Hyundai - valloittavat maailmaa itsevarmoin ottein. Mutta Etelä-Korea on myös median megatrendien kannalta kiehtova maa ja noin kymmenen miljoonan ihmisen Soul sen näyteikkuna.
Sanomalehdille on luettu madonlukuja iät ja ajat, erityisesti suuressa lännessä. Ensin tuli radio, ja näin pelottavana sen uhka nähtiin eräässä esitelmässä Pohjoismaisessa sanomalehtikokouksessa Tukholmassa 1946:
"Radiolehti kasvaa radion nykyisestä uutisvälityksestä, ja siitä tulee todennäköisesti valtion huomattavin äänitorvi, jonkinlainen uusi posti- ja kotimaanuutisten lehti. Radio on jo itse asiassa ottanut meiltä itse uutiset. Lehdet voivat kuitenkin antaa laajempia ja henkilökohtaisempia kuvauksia."
Vaikka arvovaltaisessa arviossa oli ehkä hieman alistunut sävy, siihen sisältyi myös toimintamalli, jonka avulla lehdet ovat pystyneet vastaamaan haasteeseen: sopeutuminen aina uuteen ja uuteen kilpailutilanteeseen.
Radiota seurasi elokuva. Sitten tuli televisio sekä teksti-tv, kaapeli-tv ja satelliitti-tv, mutta lehdet eivät näivettyneet, vaan ovat säilyttäneet vahvan asemansa lukijoiden ja ilmoittajien keskuudessa. Tuorein uhka on internet, mutta sen todellisesta vaikutuksesta on saatu vasta kalpea aavistus.
Edessä on kuitenkin vielä ainakin yksi uusi, kova haaste, jota kutsutaan Soulin medialaboratoriossa big bangiksi, isoksi pamaukseksi. Ilmaisulla tarkoitetaan digitaalisen teknologian aiheuttamaa tiedonvälityksen mullistusta, josta on jo nähtävissä vahvoja merkkejä. Eteläkorealaisten tutkijoiden mukaan 400-vuotistaivaltaan Soulissa juhlistaneet sanomalehdet ovat historiansa pahimman kriisin edessä, mutta eivät vain lehdet, vaan myös tv.
Ovatko korealaiset ottaneet harteilleen uuden vuosituhannen tuomiopäivän profeetan viitan? Ja ovatko he lopulta yhtä väärässä kuin muutkin lehtien hautajaisia povanneet ennustajaeukot? Kukapa sen tietää, mutta näkymä on haasteellinen lehdentekijöiden kannalta.
Ehkä esimerkit auttavat ymmärtämään, mitä korealaiset tarkoittavat isolla pamauksella. Samsung esitteli äsken uuden kahdeksan gigatavun muistikortin, johon mahtuu sanomalehden 90 vuosikertaa. Intelin 1971 kehittämä ensimmäinen siru nieli vain noin 128 kirjeen sisällön. Samsung tuo pian markkinoille kaikkein aikojen nopeimman sirun. Se pystyy käsittelemään sekunnissa 500 000 sanomalehden sivua tai 10 000 kirjaa.
Korea Telecom kokeilee unelmaverkoksi kutsuttua huippunopeaa nettiä, joka siirtää sekunnissa 80 dvd-levyn sisällön paikasta toiseen. Kaiken tämän lisäksi langattomuudesta on tulossa normi kaikessa tiedonsiirrossa, joten ennen pitkää internet-tv ja langaton laajakaista-tv ovat arkipäivää. Aika ja paikka menettävät silloin merkityksensä. Jokainen voi olla reaaliaikaisesti yhteydessä mihin vain.
Mitä välinettä ihmiset käyttävät noissa oloissa? Vastausta voi hakea Etelä-Koreasta. Noin neljännes maan väestöstä on jo nopeiden laajakaistayhteyksien tilaajia. Luku on maailman korkein. Suomi sijoittuu 15 prosentin peitollaan samassa tilastossa sijalle yhdeksän.
Eteläkorealaiset olivat vielä 1988 lehdenlukijoita: he viettivät sanomalehtien parissa 50 minuuttia päivässä. Sitten päivittäinen lukuaika putosi 34 minuuttiin ja tv:n katselu romahti. Syynä on internet, jonka parissa eteläkorealaiset viihtyivät viime vuonna 67 minuuttia. Suomessa vastaava luku oli 33 minuuttia. Sanomalehtiä suomalaiset lukevat 48 minuuttia päivässä - kolmanneksi eniten kiinalaisten ja norjalaisten jälkeen.
Oletus on, että teknologian huikea kehitys muuttaa kulttuuria ja elämäntapoja, ehkä dramaattisesti. Kohta kaikki räpläävät jotain vempainta kaiken aikaa. Rajat lehtien, radion, tv:n ja televiestinnän väliltä kaatuvat. Internetin kankea modeemiversio on ollut käytössä vasta vuodesta 1994, mutta se räjäytti tavan kommunikoida koko maailmassa. Unelmaverkon vaikutusta voi vain arvailla.
Samsungin pääjohtaja Hwang Chan-gyu esitti käsityksenään Soulin päätoimittajatapaamisessa, etteivät sanomalehdet kuole. Ne muuttavat muotoaan, ja niistä tulee joka paikassa koko ajan luettavia välineitä. Ehkä ne ilmestyvät tulevaisuudessa rullalle käärittävällä muovisella kalvolla, jota testataan jo.
Niin tai näin, olennaista ei ole lopulta se, jaetaanko tieto paperilla, muovilla tai jotain muuta kanavaa pitkin, vaan kuka sitä tuottaa. Joka iikka ei voi olla oma journalistinsa. Tietoa pitää kerätä, jäsentää ja muokata ammattimaisesti, ja siihen tarvitaan nyt ja vast´edes asiansa osaavia toimituksia