Utajärven Sotkan kylässä asuvat veljekset Anssi ja Olli-Pekka Perttunen poimittiin kiskoauton kyytiin Sotkan pysäkiltä lauantaiaamuna heti kuuden jälkeen. Moni lähti Kajaanin reissulle verestämään junamuistojaan, mutta pojille matka oli ensimmäinen laatuaan.
Kiskojuna Dm7 aloitti liikennöinnin 50 vuotta sitten ja lopetti sen vuonna 1988 eli jo ennen Perttusen veljesten syntymää. Pojat kehuivat museojunan kyytiä hymyssä suin, verkkaan vaihtuvia maisemia silmäillen.
"Mennään tädin luokse Kajaaniin. Päätettiin ajella tällä, kun pääsi kyytiin omalta kylältä", eväänsä jo Vaalaan tultaessa popsineet pojat juttelivat.
Kajaaniin ja takaisin lauantaina kolkutellut lättähattu oli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:n ensimmäinen omin voimin miehitetty museojuna. Tiukkojen testien ja satojen papereiden täyttämisen jälkeen toukokuussa saatu, Ratahallintokeskuksen myöntämä turvallisuustodistus mahdollistaa liikennöinnin viideksi vuodeksi kerrallaan.
"Kyytejä kannattaa kyselle meiltä. Halvemmalla lättähattu saadaan liikkeelle nyt kuin silloin, kun museoliikennöinnin hoiti VR, PoRhan varapuheenjohtaja Kari Kemppainen sanoo.
Valmetin tekoa
Kaikki lättähatun puikkoihin istuvat ovat ammattimiehiä, niin myös veturinkuljettaja Markku Tynniälä. Valmetin lentokonetehtaalla valmistettu juna tottelee kaasua kiltisti ja neljä vaihdetta loksahtelevat kohdalleen nöyrästi. Kahden moottori- ja yhden liitevaunun juna kolkuttelee nopeimmillaan reilua kahdeksaakymppiä, mutta lukuisten pysäysten takia keskinopeus putoaa reilusti sen alle.
"Pari vuotta näitä kunnostettiin. Melko surkeassa kunnossa olivat, ikkunat rikottu ja paikkoja sotkettu. Mutta kyllä nyt kelpaa ajella", Tynniälä kehuu Kivesvaaran nousuun kaasutellessaan.
Aamunvirkkuja junafaneja nousi Oulusta kyytiin kymmenkunta, vaikka matkaan lähdettiin jo pian viiden jälkeen. Väkeä nousi kyytiin parinsadan kilometrin matkalla tasaisesti, esimerkiksi Kankarista ja Metelistä puolenkymmentä Kajaaniin matkaajaa.
Metelin seisakkeen naapurissa asuva Pertti Tuomela muistaa hyvin, kuinka lättähattua ihailtiin 50 vuotta sitten.
"Olihan se höyryvetureiden jälkeen komea ilmestys. Porukalla tuumittiin, että on se insinööri viisas. Ja mukavalta tuntuu kyyti vieläkin. On niin valoisaakin, kun ikkunoita on joka suuntaan."
Tuomela miettii, miksi kaikesta vanhasta luovutaan kiireen takia. Rautateilläkin metsästetään minuutteja, vaikka kyllä ennen ehdittiin verkkaisemminkin matkaa taittaa.
"Mitähän sillä säästynellä ajalla sitten oikein tehdään", mies kummastelee.
Kajaanin radan 100-vuotisjuhlien odotettuna vieraana lättähattu täyttyi kerta toisensa jälkeen, kun kyytiä tarjottiin Kajaanin lähipysäkeille ja takaisin. Lievä dieselin katkukaan ei haitannut - saattelipa vain paremmin menneen ajan junatunnelmiin.