Israel ja sen ympärillä asuvat arabit ovat kahakoineet juutalaisvaltion perustamisesta lähtien. Aseellinen yhteenotto tietää aina inhimillistä murhenäytelmää, mutta Lähi-idän kriisin osapuolet eivät ole oppineet rakentamaan tietä rauhaan.
Gazan kaistaleelta viime kesänä 38 miehitysvuoden jälkeen vetäytynyt Israel otti jälleen haltuunsa muutaman entisen juutalaissiirtokunnan alueen. Aikeet pysyvästä miehityksestä kielletään, mutta vetäytymisen aikataulua ei määritellä. Israelin armeija etsii palestiinalaisten vangitsemaa varusmiestään. Puolustusministeri Amir Peretzin mukaan armeija tunkeutuu kaikille tarvittaville alueille löytääkseen hänet.
Samalla Israelin armeijalla on hallussaan suojavyöhyke Gazan pohjoisosassa. Sitä toistaiseksi hallussa pitäen estetään palestiinalaisen äärijärjestön Hamasin taistelijoita ampumasta raketteja Gazasta Israeliin. Niitä on laukaistu tuon tuostakin Israelin vetäydyttyä alueelta. Israelin tykistö on vastaavasti moukaroinut kohteita, joissa se väittää olleen Hamasin väkeä.
Molemminpuolisessa tulituksessa ei ole mitään uutta. Sellaista on koettu jatkuvasti myös niin sanotun rauhantilan aikana vuonna 1948 tapahtuneesta juutalaisvaltion perustamisesta lähtien. Kahakoinnin kiivaus vain vaihtelee.
Siepattu Gilad Shalit on melko varmasti edelleen elossa päiviä sitten ohi menneestä määräajasta huolimatta. Hamasin taistelijat tietävät, että kosto olisi erittäin raju, mikäli Shalit surmataan. Mutta varmasti hänen vapauttamisestaan halutaan edes symbolinen vastamyönnytys.
Israelissa halutaan kuitenkin näyttää palestiinalaismilitanteille, että maa ei taivu painostuksen alla. Jos sille tielle lähdettäisiin, edessä voisi olla monia ikäviä neuvotteluja. Vapautus voimaa käyttäen näyttää yksinkertaisemmalta, niin riskialtis ratkaisu kuin se onkin.
Lähi-idän suuria pulmia on, että niin palestiinalaisten kuin juutalaistenkin joukkoon mahtuu paljon ääri-ihmisiä. Palestiinalaisten itsehallintoalueella hallitusvaltaan viime vaaleissa päässeen Hamasin tarkoitus on alun alkaen ollut tuhota koko Israel.
Järjestö kieltäytyy yhä johdonmukaisesti ajatuksesta, että Israel tunnustettaisiin ja väkivallan käyttö tuomittaisiin. Hamasin takaa löytyy militanttimuslimeja.
Ortodoksijuutalaiset puolestaan vaativat tiukasti, että Israel ei saa luovuttaa neliösenttiäkään miehittämistään, pyhällä juutalaisverellä valloitetuista alueista arabeille. Noiden alueiden puolustamisen he kuitenkin jättävät muille. Pyhiin kirjoituksiin sitoutuneet ja niitä opettavat katsovat, että sotiminen ei sovi heille. Kiihottajat ovat aina vaarallisimpia.
Vaatimuksia väkivallan lopettamisesta ja kaapatun varusmiehen vapauttamisesta on kuultu monilta tahoilta. Myös Suomen hallituksen edustajat ovat esittäneet niitä. Totutusti muiden ehdotuksilla on Lähi-idässä vähän tehoa.
Pahiten aseellisista yhteenotoista kärsivät yleensä siviilit. Sähköjen katkeaminen ja eristyksiin joutuminen aiheuttavat Gazassa suurta inhimillistä hätää. Terveydenhuolto sekä ruuan ja veden jakelu on hätätoimien varassa.
Hamasin valtaantulosta lähtien palestiinalaisalueen 160 000 virkamiestä ovat jääneet ilman palkkaa, kun länsimaat jäädyttivät apunsa. Arabiliitto pyrkii nyt auttamaan Hamasin ohittaen presidentti Mahmud Abbasin hallintoa taloudellisesti. Sekin on hätäratkaisu.
Aseiden käyttö ei lopeta sotimista. Se loppuu vain neuvotellen.
Israelin tankit vyöryivät noin vuoden poissaolon jälkeen Gazaan.