Sotilasmusiikkialan tulevaisuustyöryhmä esittää suurempia soittokuntia. Tiistaina julkistetun suunnitelman mukaan lopetusuhan alla ovat etenkin Pohjan ja Pohjanmaan Sotilassoittokunnat Oulussa ja Vaasassa. Työpaikat säilyisivät, ne vain siirtyisivät muualle.
13-henkisen työryhmän tavoitteena on ollut "nollasummapeli" ja ensisijaisena päämääränä vahvistaa nykyistä soittokuntarakennetta, kertoo puheenjohtajana toiminut ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa.
Esitys on viime viikolla annettu pääesikunnan päällikölle kenraaliluutnantti Kari Rimpille. Organisaatiomuutoksista, kuten yhdistämisistä, lakkauttamisista ja perustamisista päättää kuitenkin puolustusministeri, jolle pääesikunta vielä laatii esityksen.
Muutokset ovat mahdollisia aikaisintaan vuonna 2005, sillä ensi vuoden soitot on jo jaettu, Saksa kertoo. Koko ehdotuspakettia taas on hahmoteltu vuoden 2010 perspektiivillä.
Neljä vaakalaudalla
Periaatteessa uudistushanke merkitsee torvisoitolle huomattavaa rakennemuutosta, toimiihan puolustusvoimien nimissä karkeasti puolet Suomen puhaltajista. Kuten raportissa todetaan, puolustusvoimat on "puhallinmusiikin kansallinen markkinajohtaja".
Rajumpi ykkösvaihtoehto tarkoittaisi Oulun, Vaasan, Niinisalon ja "yhden kaakkois-Suomen" - työnimellä Mikkelin - sotilassoittokuntien lopettamista siten, että soittajat siirrettäisiin vahvistamaan muita soittokuntia.
Toinen vaihtoehto on hieman maltillisempi.
Se rajoittuisi Oulun ja Vaasan soittokuntien lakkauttamiseen, jotka kumpikin ovat ilman omia joukkoja. Tästä mallista myös puuttuvat uudet, yli 30 hengen puhallinorkesterit.
Uudistusaikeet koskettavat Suomessa suoraan 72 soittokuntalaista. Oulussa toimii nykyään 20 soittajaa sekä kapellimestari, kuten Niinisalossakin.
Vaasan ja Mikkelin kokoonpanoissa toimii kummassakin yhteensä 15 henkeä.
Kaartin valtakunnallinen edustussoittokunta vahvistuisi vaihtoehdosta riippuen vielä 2-3 soittajalla, nykyisten 40 sijaan.
Liian pieniä
Suomeen haluttaisiin myös muodostaa kaksi suurta, yli 30 hengen soittokuntaa - maavoimille Lappeenrantaan tai Mikkeliin ja toinen ilmavoimille Tikkakoskelle - sekä 23 soittajan kokoonpano merivoimille Turkuun.
Edelleen ehdotetaan kahta kriisiajan soittokuntaa, jotka koostuisivat reserviläisistä.
Alueelliset soittokunnat, siis Kajaani, Rovaniemi, Kontiolahti ja Parola, saisivat runsaammassa mallissa kukin 23 soittajaa ja lievemmässäkin 20.
Oulusta soittajat siirtyisivätkin ilmeisesti vahvistamaan juuri Kajaanin, Rovaniemen ja Kontiolahden soittokuntia.
Suomalaiset soittokunnat ovat kansainvälisessä mittakaavassa aivan liian pieniä, Saksa arvioi. Oikea määrä olisi 35-40 soittajaa, kun nyt Suomessa toimii useita 14 hengen soittokuntia. Liian pienillä kokoonpanoilla ei voi esittää näyttävää, puolustustahtoa kohottavaa musiikkia. Sitä paitsi ei nykyvahvuuksille edes löydy hyvää ohjelmistoa.
23 soittajaa alueille
Esimerkiksi suunniteltujen kuviomarssien toteuttamiseen tarvitaan vähintään 34 osanottajaa. "Kruununjalokiveksi halutaan korottaa marssishow, sen osaaminen", paljastaa työryhmän jäsen, komentaja Aulis Minkkinen ja painottaa sitä, että työryhmä haluaa korostaa musiikillisesti monipuolista linjaa.
"14 plus 14 ei ole 28 vaan noin 14. Hieman kovempi ääni", Minkkinen linjaa. "Alle 20 kokoonpanosta ei puhuta, kun se ei soi."
Tavoitteena on kasvattaa myös instrumenttivalikoimaa, lähinnä sähköistämällä. Esimerkiksi Kaartin soittokunta kaipaa sähköistä komppia.
Pienet torvisoittokunnat johtuvat eräänlaisesta tapaturmasta vuodelta 1984, kun tuolloisista 14 hengen ammattisoittokunnista poistettiin niitä aikaisemmin vahvistaneet 12 oppilasta. "Jäljelle soittokuntiin jäivät vain aliupseerit", Saksa toteaa.
"Valtakunnallinen kattavuus vähenee", Minkkinen tosin ennustaa. Mutta etäisyyksien kasvaessa myös keikkojen valintakriteerit selkiytyvät. Kuulijakunta - ja odotukset - taas vaihtuvat joka tapauksessa, veteraanien huvetessa.