Vihtori Taka nojaa valokuvien valmistuskoneeseen rovaniemeläisessä Roifotossa aloittaakseen perinteisen arkiaamuisen rituaalinsa. Liikkeenharjoittaja Riitta Putulan ja hänen yhtiökumppaninsa Kimmo Pallarin työporukka kerää kahvikipponsa ja asettuu Takan viereen kuulolle. Kymmenen vuoden ajan Putulan poppoolle horoskooppeja lukenut Vihtori muistaa roifotolaisten horoskooppimerkit vaikka unissaankin. Riitta on kaksonen, Mari Juntunen härkä, Marjo Remes leijona ja vakioasiakas Rainer Hiuspää kauris. Kimmo Pallarin tiedetään olevan porukan ainoa neitsyt.
Mutta mikä on horoskooppimerkiltään itse Taka, ja mikä on hänen arvionsa niiden paikkansapitävyydestä ?. " Mie uskon horoskooppeihin, sanotaanhan niissä, että rapumiehen tuntee lököttävistä housuista", Taka vitsailee. Pilke silmäkulmassaan hän jättää uskonsa vahvuuden iltapäivälehtien horoskooppeihin kuulijan arvioitavaksi.
Eläkkeellä olevan entisen sotilaslentäjän muhkean, myhäilevän ja aina hyväntuulisen miehen onnellisuuden taustalla on yksinkertainen elämänfilosofia: tee yksi hyvä työ päivässä, niin oma päiväsikin on hyvä.
Valokuvaamon arki alkaakin takkuillen, ellei Iltasanomat kainalossaan kulkeva Vihtori, 63, saavu viimeistään puoleen päivään mennessä. Yleensä hän kuitenkin tulee, poikkeuksen tekee vain sairastuminen ja matka ulkomaille. Hän ei vapaudu horoskooppivastuustaan kotimaassa lomaillessaankaan. Silloinkin Vihtorin leikkispäitten vanhaksi rouvaksi kutsuma Riitta saa kännykkäänsä päivän horoskooppinsa. Vihtori on tyytyväinen tekniikkaan ja palveluun, joka mahdollistaa horoskooppitilauksen maksullisena. Siihen horoskooppimies turvautui tarjottuaan joskus Riitalle jo kerran lukemaansa lomaillessaan siskonsa kesämökillä Luumäelle. Riitan huomattua harhautuksen, Vihtori joutui kipakan viestin siivittämänä ajamaan 25 kilometrin matkan kaupalle saadakseen tuoreen horoskoopin Rovaniemelle.
Raha vai rakkaus?
"Ensin pitää analysoida horoskooppi ja siitä se juttu lähtee kiertämään", sanoo Taka.
Riitan ja Kimmon työporukka kiittelee kilvan Vihtorin seurassa vietettyjä päivänavauksia, lämminhenkisiä hetkiä ennen kiireisiä työtehtäviä asiakaspalvelussa.
Hyvässä ystävyyssuhteessa toki paljastuu helposti se toinenkin puoli , jos porukan jäsenten viikonloppu ei ole aina mennytkään odotetulla tavalla. Silloin Vihtori katsoo, mikä se oikein tökkii. Onko syynä rakkaus vai raha?
Vihtorin ja roifotolaisten ystävyys on syventynyt vuosi vuodelta keskinäisiin salaisuuksiin asti. Onhan vuosien varrella puhuttu hautajaisvirretkin valmiiksi! Mutta juuri tänään ei puhuta sellaisesta, kaksosten horoskoopissahan Riitalle luvataan elämän näyttävän aurinkoisen puolensa.
Piuvan parlamentissa
Iltasanomien ostoreissullaan horoskooppimies hoitaa päivänavauksen myös kirjakaupan naisille, skorpionille ja jousimiehelle. Joskus siitä pääsevät osalliseksi tilanteesta riippuen asiakkaatkin.
Piuvan parlamentissa Sampokeskuksen kahviossa herraseuralla on hauskaa. Taka on myös vakiokävijä joka arkiaamuna kokoontuvassa eläkeläisten miesporukassa. Siellä jäsenet piipahtavat kukin ajallaan aamukahvin ja aamiaisen välissä.
Porukan nuorin, 56-vuotias Jouko Körkkö joutui aluksi odottelemaan pari vuotta sivupöydässä. Täysvaltainen parlamenttipaikka hänelle suotiin vasta työkyvyttömyyseläkkeen varmistuttua. Lapsensa kouluun lähettäneellä miehellä on aamuisin sopivasti aikaa tuulettua tuttujen kesken ennen perheellisen päivätoimia.
Puolenkymmentä vuotta kokoontuneen, Mauri Piuvan mukaan nimetyn miesringin jäsenistä vain yksi on poistunut joukosta. " Olemme onnellisia, että olemme hengissä, mutta jotakin on muuttunut." Niinpä Juhani Heleniuksen tilannearviolle ei kuulukaan vastalauseita. Ennen kun tälläkin porukalla puhuttiin naisista, niin nyt puhutaan jäsenten sairauskertomuksista. Ystävien ja samanikäisten kanssa on turvallista vertailla, että mistä ja miten se oikein kivistää ja rietoo!
Taka ymmärtää perheellisten kavereidensa tarpeen purkaa paineitaan ja olla toistensa sielunhoitajana. Itse hän on kokenut eronsa jälkeen elämänsä hyväksi ja itsensä villiksi ja vapaaksi, jota kukaan ei määrää. Kaveriporukassa toki vahditaan sen verran, että jos ei muutamaan päivään saavu paikalle, kännykkä alkaa soida.
Piuvan parlamentissa maailma paranee puolelta jos toiseltakin. Politiikkakaan ei ole vierasta, mutta siihen ei oteta kantaa. Mitä nyt toisinaan arvioidaan tilanteita! Äskettäin sellainen saatiin Yhdysvaltain politiikasta, kävihän Vihtori Lapin Lauluveikkojen mukana arvioimassa tilanteen huolestuttavuuden itse paikan päällä.
Porukan jäsenten harvinaistenkin ammattien edustus antaa mahdollisuuden seilata laidasta laitaan. Hornettia lukuunottamatta kaikilla Suomessa käytössä olleilla sotilaskoneilla lentäneellä Takalla on joukossa harrastajalentäjäkin. Kun porukassa on kaksi lentäjää ja vielä sukeltajakin, Piuvan parlamentti liitelee vuoroin pilvissä ,vuoroin veden alla.
Kaikkea sopivassa suhteessa
Taka kokee elämänsä olevan makeimmillaan. Kaikkea on sopivassa suhteessa, antaa ja ottaa. Mieskuoroharrastus on kestänyt yli 30 vuotta ja osan hänen ajastaan vie Lapin lennoston kilta. Kesämökillä Luumäellä ollessaan Taka pyörähtää usein ostosreissulla Viipurissa. Siellä hän muuntautuu kauppamieheksi; naapurin rouvat kun pyytävät milloin kahvikuppeja, milloin pitsiliinoja, verhokankaitakin tarpeidensa mukaan.
Aina ei Vihtorinkaan elämä ole ollut juhlaa. Varsinkaan sen jälkeen kun hän 40- vuotiaana sotilaslentäjänä joutui eläkkeelle. "Tuntui kuin olisi otettu tutti pois suusta", hän muistelee tyhjyyden aiheuttamaa orpouttaan ja joutumistaan hetkeksi vääränlaisiin pöytiin.
Hoidettuaan pojanpoikansa vauvaa puoli vuotta, sotilaslentäjää pyydettiin lennostoon takaisin, sillä kertaa opettajaksi. Yhdeksässä vuodessa hän huomasi antaneensa sen mitä opettajana voi antaa. Kokkikoulu hotelli- ja ravintolakoulussa antoi hänelle vielä uuden ammatin, mutta idea omasta ravintolasta Rovaniemellä kaatui 1990-luvun lamaan. Ravintolalla oli jo nimikin, "Lentomestari".