Pääministeri Juha Sipilä nosti tiistaina esiin tekijän, joka vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten jättimäinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus saadaan toimimaan. Kyse on tietojärjestelmistä. Jos eri osapuolten järjestelmät eivät toimi yhteen, se vaarantaa koko uudistukselle asetettuja tavoitteita.
Tietojärjestelmät ja niiden arkkitehtuurit eivät äkkiä hahmotu tavallisille kansalaisille. Helposti ymmärrettävä asia on kuitenkin se, että jos julkisissa tietojärjestelmähankinnoissa tehdään virheitä, lisälasku lähtee veronmaksajille. Hankinnoissa on usein kyse kymmenistä, jopa sadoista miljoonista euroista.
Siksi Sipilä ja sote-uudistuksen toimeenpanijat haluavat maahan uuden kansallisen ”alustan”, jonka päälle sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät rakennetaan. Näin varmistetaan kokonaisuuden toimivuus. Tällä hetkellä maassa on ilmeisesti satoja järjestelmiä, jotka eivät keskustelu keskenään.
Alustahanke on yksiselitteisen kannatettava. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi muutaman vuoden takaisessa selvityksessään esimerkiksi, että toimivat tietojärjestelmät toisivat terveyskeskuksiin runsaasti lisää lääkärien vastaanottoaikoja. Näin siksi, että työntekijöillä kuluisi vähemmän aikaa tietokoneen näpelöintiin.
Tietojärjestelmiin liittyy isoja taloudellisia intressejä. Siitäkin jotkut keräävät voittoa, että on kasapäin yhteensopimattomia järjestelmiä. Sipilä kehotti jo huhtikuussa sote-toimijoita olemaan hankkimatta järjestelmiä, jotka eivät ole yhteensopivia uuden alustan kanssa. Nyt hän toisti kehotuksensa. Toivottavasti se kuullaan.
Kaikkiaan terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisessä on Suomessa viime vuosina otettu myös kiistattomia edistysaskelia. Kanta eli kansallinen terveysarkisto on koko maan tasolla kerännyt yhteen potilas- ja asiakastietoja sekä sähköisiä reseptejä. Kanta tulee olemaan keskeinen osa myös uutta sote-tietojärjestelmää.
Vaikka vastuu sote-palveluiden järjestämisestä on vuoden 2019 alusta alkaen maakunnilla, vastuu tietojärjestelmän rakentamisesta istuu parhaiten valtiolle. Käytännön vastuunottaja voisi hyvin olla uusi valtionyhtiö, jota Sipilä on väläyttänyt.
Potilastietojen liikkuminen sote-toimijoiden välillä ei riipu vain tietotekniikasta vaan myös tietosuojalainsäädännöstä. Tällä hetkellä terveydenhuollon asiakkaalta kysytään suostumusta tietojen luovutukseen terveydenhuollon toimintayksiköiden välillä.
Noin prosentti asiakkaista on kieltänyt tietojensa luovutuksen. Siihen nähden nykyinen malli on kovin byrokraattinen.
Vastedes on tarkoitus siirtyä nyt Virossa voimassa olevaan käytäntöön, jossa lähtökohtana on, että tiedot liikkuvat automaattisesti, ellei potilas siirtoja erikseen kiellä. Tavoite on käytännönläheinen ja järkevä.
Tiedoistaan huolissaan oleva asiakas voisi vastedes nähdä, kuka hänen tietojaan on katsonut. Tämä huojentanee kansalaisten pelkoja tietojen turhista kurkisteluista sote-toimen sisällä.
Pääkirjoitus