Valtakunnassa tehtiin historiaa, kun hallitus ja oppositio tekivät sopimuksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Herrat lähes huusivat hurraata tiedotustilaisuudessa.
Mitä oikein sovittiin? Vain isot puitteet: maa jaetaan viiteen sote-järjestämisvastuussa olevaan alueeseen nykyisen yliopistosairaalajaon eli erva-alueiden mukaisesti. Jatkovalmistelua tekee kaikista puolueista koottu työryhmä ja lakiehdotus lienee tarkoitus saada valmiiksi kevään kuluessa.
Pohjoisella erva-alueella sote-palvelut tulee järjestämään kuntayhtymä, johon kuuluvat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan kunnat. Näiden kuntien yhteinen järjestö – kuntayhtymä tai muu yhteenliittymä – tulee tekemään päätökset siitä, miten, missä ja millaisia sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja alueella on. Saattaa olla, että kuntayhtymä myös omistaa suurimman osan terveyskeskuksista, sosiaalitoimistoista, sairaaloista ja niiden työntekijöistä, mutta välttämättä niin ei ehkä ole. Tämä olisi toki yksinkertaisin malli, mutta ei ehkä rahallisesti edullisin.
Yksi mahdollinen vaihtoehto olisi, että iso kuntayhtymä, sanottakoon tässä sitä erva-piiriksi, ostaa vaikkapa Kuusamon omistamalta terveyskeskukselta palvelut, jotka piiri katsoo tarkoituksenmukaiseksi Kuusamossa järjestää. Jos Kuusamon terveyskeskuksen rahkeet riittävät, se voi tehdä tarjouksen myös Posion tai Taivalkosken palveluista.
Nekin järjestetään kuitenkin sen mukaan, mitä erva-piiri katsoo näillä alueilla tarvittavan. Erva-piiri voi toki ostaa palvelut myös yksityiseltä, vaikkapa Puolangan palvelut Attendolta. On toki mahdollista, että jokainen alueen kunta toimii palvelujen tuottajana, mutta päätökset yksittäisen kunnan alueella olevista toiminnoista tekee erva-piiri.
Erva-piirissä päätösvaltaa käyttää valtuusto, jossa istuvat kaikkien kuntien edustajat. Koska piiri mitä ilmeisimmin tulee omistamaan myös OYS:n, päättäjien joukkoon kuuluu myös yliopisto.
Yliopisto tulee osallistumaan myös niihin päätöksiin, jotka koskevat terveyskeskustoimintojen laajuutta kunnissa. Kunnissa tapahtuva toimintahan vaikuttaa yliopistosairaalan toimintaan. Sen sijaan yliopiston ei tule osallistua sellaiseen päätöksentekoon, joka koskee kuntien välistä rahanjakoa. Tällä hetkellä esimerkiksi käydään kiistaa kuntien kesken siitä, miten OYS-piirin sairaankuljetuksen kustannukset kuntien kesken jaetaan. Olisi korrektia, että yliopisto ei puuttuisi kuntien väliseen kustannusjakoon, vaikka sille ei säännöissä estettä olekaan.
Uuden järjestämislain lisäksi tarvitaan todennäköisesti lainsäädäntöä myös lähipalveluista, jotta valtiovallan tavoite kansalaisten tasapuolisista palveluista toteutuisi. Kun sote-palvelujen järjestäjä on valtava erva-piiri, olisi ilman lainsäädäntöä mahdollista, että suuruuden ekonomiaan vedoten palvelut pakenisivat kauas pienten paikkakuntien asukkailta.
Lainsäädännöstä huolimatta erva-piirien tulee selvittää alueen taajamien ja haja-asutusalueiden todellinen palvelutarve samantapaisella riskianalyysillä, kuin tehtiin sairaankuljetuksen järjestämisen yhteydessä pari vuotta sitten.
Pohjois-Suomen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tämä saattaa merkitä esimerkiksi yöpäivystysyksikköjen vähentämistä, mutta päivä- ja ilta-aikaiset päivystyspisteet saattavat jopa lisääntyä. Lisääntyä sen vuoksi, että suuriin yöpäivystyspisteisiin jäävä työ tulisi nykyistä järkevämmäksi. Uudistuksen vaikutukset tulevat varmasti näkymään muun muassa terveyskeskusten laboratoriotoiminnassa, tietojärjestelmien käytössä, runsaasti valvontaa vaativien vanhusten huollossa, lastensuojelun sijoituspäätöksissä ja tietenkin työpaikkojen määrissä eri paikkakunnilla.
Nykyisin kunnat rahoittavat sosiaali- ja terveydenhuollon kunnallisveroilla ja valtionosuuksilla. Kuntien valtionosuusperusteita ollaan paraikaa uudistamassa. Alussa mainitsemaani sopimukseen kuuluu, että kunnat rahoittavat sote-toiminnat myös tulevaisuudessa.
Suurten erva-piirien rahoittamiseen olisi yksinkertainen keino: verotusoikeus Ruotsin landstinget-systeemin mukaisesti. Jos erva-piirillä olisi verotusoikeus, sen hallinto pitäisi ehkä järjestää suorilla vaaleilla. Näin suureen uudistukseen valtakunnassa ei taida rohkeutta löytyä.
Niinpä tullaan taas kiperään asiaan: miten kustannukset kuntien kesken jaetaan? Jos ne jaettaisiin käytön mukaan, pitäisi jokainen kunnan asukkaan käynti sairaanhoitajalla tai soitto sosiaalityöntekijälle hinnoitella, kirjata ja laskuttaa. Se nielisi tuhottomasti aikaa ja rahaa – ja toimintamalli ei silloin muuttaisi mitään nykyisestä.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin virkamiesjohto haaveilee (Kalevan Sunnuntailiite 6.4.14), että laskutusperusteina käytettäisiin asukasmäärän lisäksi muun muassa pitkiä etäisyyksiä ja valtionosuusperusteita.
Kuitenkin Posion ja Pudasjärven esimerkeistä näkyy, että valtionosuusperusteet tulevan uudistuksen jälkeen eivät ole läheskään kohdallaan. On myös vaikea perustella sitä, että haja-asutusalueella asuvan sairastaminen pitäisi olla kalliimpaa kuin taajamissa asuvan.
Jos asukasmäärän lisäksi sorvataan joitakin muita perusteita, niiden oikeudenmukaisuus on aina kyseenalaista ja näiden sorvaamisessa väkirikkaat alueet pystyvät jyräämään vähäväkisemmät.
Toivottavasti suunnittelutyöryhmät pääsevät kansalaisten kannalta tasapuoliseen systeemiin. Työtä siinä vielä varmasti on.
Kirjoittaja on taivalkoskelainen lääkintöneuvos.
Kolumni