Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksella on kaksi ehdottoman kannatettavaa tavoitetta: vähennetään kansalaisten terveyseroja ja hillitään sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten jatkuvaa nousua.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikataulutavoitteena on viedä uudistus läpi tämän hallituskauden aikana niin, että 18 maakuntaa ottavat vastuun sote-palvelujen järjestämisestä vuoden 2019 alusta.
Uudistuksen on määrä tuoda kansalaiselle valinnanvapautta, mahdollisuus valita itselle sopivalta tuntuva sosiaali- ja terveydenhuollon yksikkö. Toimiva valinnanvapaus on perusteltu tavoite.
Kun jättiuudistuksen voimaantuloon on alle kaksi vuotta, hankkeen perustuksista on alkanut löytyä murtumia. Yle julkisti alkuviikolla viiden terveydenhuoltoa ja sosiaalialaa tuntevan professorin arviot suunnitellusta valinnanvapaudesta. Arviot olivat lyhyesti sanottuna tylyjä.
Uudistuksen katsottiin merkitsevän hyppyä tuntemattomaan. Professorit epäilivät, että suunnitellun kaltainen kilpailu vain lisää kustannuksia. Näin käy, jos perusterveydenhuollossa toimivat yritykset yrittävät maksimoida tulonsa ja siirtävät kalliit potilaat erikoissairaanhoidon puolelle.
Useampikin professori epäili, että potilaiden eriarvoisuus lisääntyisi, myös alueellisesti. Myöskään palveluiden kytkeytyminen toimiviksi hoitoketjuiksi ei vakuuttanut asiantuntijoita.
Käytännössä jokainen heistä piti mahdottomana sitä, että asiat saataisiin toimiviksi jo vuoden 2019 alkuun mennessä. He vaativatkin aikataulun tarkistusta.
Jotain myönteistäkin nähtiin mutta kokonaisarvio oli synkkä. Sote-palvelut siirtyvät pahimmassa tapauksessa vuonna 2019 rakennukseen, josta on unohtunut muutama yhdistävä käytävä ja portaikko ja jossa betoni ei ole ehtinyt kuivua.
Sekä pääministeri Sipilä että uudistuksen johtava virkamies Tuomas Pöysti vakuuttavat, että valinnanvapauslakia aiotaan täydentää. Pöystin kommentit liittyivät lähinnä siihen, onko uudistus sopusoinnissa perustuslain edellyttämän kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kanssa.
Jos tätä asiaa saadaan rukatuksi paremmaksi, jäljelle jää muita ongelmia – esimerkiksi se, miten torjutaan uhka kustannusten vyörytyksestä erikoissairaanhoidolle.
Sipilän hallitus on taas tukalassa paikassa. Kokoomus ei halua perääntyä valinnanvapaudesta, joka on sen ehto keskustan suuren tavoitteen, maakuntauudistuksen toteutukselle. Sipilä ilmoitti jo pitävänsä kiinni valinnanvapauden laajentamisesta. Muu linjaus voisi tarkoittaa jopa kokoomuksen lähtöä hallituksesta.
Hallituksen on nyt syytä tehdä rehellinen tilannearvio uudistuksen toteuttamismahdollisuuksista suunnitellussa aikataulussa: viivästytetäänkö uudistuksen toteutusta yli eduskuntavaalien silläkin riskillä, että uusi hallitus vääntää uudistusta uudelle uralle vai viedäänkö uudistus läpi sillä riskillä, että vuoden 2019 alussa asiat ovat vielä levällään.
Pääkirjoitus