Sote-uudistuksia haahuillaan, kun perusasioissakin on tekemistä. Kokonaisvastuu ja maalaisjärki, niillä pääsisi pitkälle.
Napakymppimatka terveydenhuoltoon ja Kelan taksipalveluihin alkoi omaisen kotiuttamisesta keskussairaalasta ilta-aikaan Kela-taksilla, Kainuun perukkaan (80 kilometriä sairaala-apteekkipalveluista) sydänoperaation jälkeen. Ei käyty kaupungissa apteekissa, jotta lääkehuolto olisi kunnossa, kun peräkylille ajellaan. Raksi oli jäänyt lomakkeesta ruksimatta asiointipalvelun osalta, ja taksirenkihän ei ollut terveen järjen käyttäjiä.
Moni taksinkuljettaja toimii varaomaisena tässä maassa, paljon he ikäihmisten asioita hoitavat. Nyt ei ollut arjen sankari liikenteessä.
Siis reklamoimaan. Niin keskussairaalan kiireisellä osastolla, Kelan taksikeskuksessa kuin taksifirmassakin sanottiin, että järkeä käytetään, eikä ketään nakata kotiin ilman lääkkeitä tai ruokaa, vaan tällä kertaa sattui tällaista.
Ja näitä sattuu.
Jos ei olisi oltu mummoa vastassa, niin saman tien olisi sydänpotilaan puoliso saanut tilata emännälleen ambulanssikyydin terveyskeskukseen. Hankala on jäädä kotimaisemiin toipumaan pillereittä, kun mukana saapui kuitenkin myös uudenuutukainen lääkelista, jossa lääkitys entisen parin tabletin sijasta oli kasvanut 32 tablettiin vuorokaudessa.
Apu löytyi terveyskeskuksen vuodeosastolta haetulla ilta- ja aamulääkearsenaalilla. Aamulla aloitimme souvin kadonneiden reseptien ja puuttuvien lääkkeiden osalta.
Ees taas ajellessa ehdin laskea, mitä rumba olisi Kela-taksilla maksanut ja mitä maksaa, jos kotiutushommat on koko maassa tässä kuosissa. Miljoonasäästöt olisi saatavissa sillä, että meillä olisi erikseen ihmisiä, jotka vastaisivat varsinkin tehohoidettujen ja leikattujen potilaiden kotiutuksesta.
Jossain tätä mallia hyödynnetäänkin, mutta valitettavasti ei laajasti. Sote-soppaa läheltä seurattujen viikkojen aikana ehdin kohdata kymmeniä ihmisiä, jotka olivat päätyneet heitteillejätön kaltaiseen tilaan päästyään sairaalahoidosta eri hoitoyksiköistä.
Terminaalivaiheen syöpäpotilas kotiutukseen ilman, että olisi edes varmistettu onko kotiavainta tai omaisilla käryäkään asiasta.
Ikäihmisiä toimitetaan kotimökkiinsä ilman lääkkeitä ja ruokaa.
50 euron omavastuu kolkuttelee tyhjää kukkaroa apteekissa vuoden alussa.
Harvalla käy kotiutuessa mielessä, että täytänpä nyt tässä äkkiä lomakkeita hoitotuista ja kyselen C-lausuntoja lääkäriltä. Oikealla karttalehdellä on oltava omaistenkin, että kaikkia apuja tiedetään pyytää oikeista paikoista, oikeaan aikaan.
Apuvälineet ovat vielä asia erikseen. Pitää osata kysellä, ettei tarvitse ambulanssia auttamaan, kun ollaan jalattomina vessan loukossa.
Työnjohto, vastuunotto, asioiden koordinoiminen, tiedonsiirron varmistus: asioita, jotka eivät vaadi edes täyttä ja kuivaa ruutikuormaa pääkopassa. Sen vaativat, että asioista puhutaan ja opittuja toimintamalleja, niiden heikkouksia ja vahvuuksia arvioidaan kriittisesti ja haetaan kynnyskohtiin ratkaisuja tiimeinä.
Surullinen totuus sote-sopasta ja kaikesta ympärillä tapahtuvasta maakuntahäsäämisestä on, ettei tästä hommasta tule lasta eikä lapasta ennen kuin alamme käyttää tervettä maalaisjärkeä. Meidän on haettava toimialat läpileikkaavia ratkaisuja, joissa niin toiminnalliset kuin alueellisetkin vaikutukset on arvioitu.
Sanonpa ääneen, että tällä hetkellä ei näytä olevan enää pienintäkään halua pitää yllä elämää kaikissa maakunnissa. Alasajoa suoritetaan hiljaisuudessa erilaisten ministeriöistä tulevien asetusten avulla. Lihaliemikuutioksi on heitetty mukaan keskittämisasetuskin, jolla kuulemma varmistetaan potilasturvallisuus ja laadukas hoito. Varmaan lähinnä niille, jotka asuvat suurten kaupunkien läheisyydessä lyhyiden etäisyyksien päässä.
Alueellisten erojen tai välimatkojen aiheuttamia riskejä ei laskelmissa oteta huomioon. Asetusten valmisteluun eduskunta ei osallistu, vaan ne tarkentavat lakia ja sitovat tekstinä sellaisenaan meidät muutoksiin, joissa terveen järjen käytöllä on hyvin vähän elintilaa.
Hoidon saatavuus ja välimatkatkin ovat keskeinen osa potilasturvallisuutta. Leikkausten lukumääräinen kasvattaminen ei paranna hoidon laatua, jos jälkihoito ja kotiuttamismalli jatkaa perunasäkkiosastolla.
Toisesta päästä säästetään ja toisesta maksetaan lisää – ihmisten jatkuva kuljettaminen kun ei sekään ole ilmaista. Ilmeisesti sekä sote-puolen keskittämisasetuksella että liikennepuolen runkoverkkoasetuksella pyritäänkin siihen, ettei ainakaan Pohjois-Suomessa voi enää asua ilman kaikkiin olosuhteisiin soveltuvaa armeijamallista maastoajoneuvoa ja omaa apteekkitason lääkekaappia.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.