Sote-uudistuksen toteuttamisessa on järkevää ottaa pari askelta taaksepäin, jotta päästään askel eteenpäin.
Parlamentaarisessa valmistelussa selviää, miten pitkälle puolueet ovat lopulta valmiita menemään maakuntien monialaistamisessa.
Maakuntamallin paluu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen perusratkaisuksi heräsi hallitusneuvotteluissa uudestaan henkiin. Keskusta saa kuin saakin maakunnat, ja SDP varmistaa julkisen sektorin aseman sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjänä ja tuottajana. Samalla karisi keskustaväen kenties suurin vastahanka hallitusyhteistyötä kohtaan.
Sote-uudistusta on tarkoitus ryhtyä rakentamaan 18 itsehallinnollisen maakunnan pohjalle. Maakunnat tuottaisivat palvelut pääosin julkisina palveluina. Yksityinen ja kolmas sektori voisivat sen sijaan täydentää palveluita.
Hallitusneuvotteluissa syntynyt sopu merkitsee sitä, että sote-uudistuksen toteuttamisessa otetaan pari askelta taaksepäin, jotta päästään askel eteenpäin.
Sote-maakuntien kylkeen olisi aluksi tulossa vain ensihoito- ja pelastustoimi. Muuta aluehallintoa ei tässä vaiheessa olla niputtamassa mukaan. Tämä on järkevää, sillä se mahdollistaa vaiheittain etenevän harkitun uudistuksen, kun elefanttia ei tarvitse haukata kerralla.
Uudistusta helpottaa markkinamallista ja valinnanvapaudesta luopuminen, jotka aiemmin törmäsivät perustuslaillisiin ongelmiin. Laajan valinnanvapauden sijaan kansalaiset arvostavat tutkimusten mukaan enemmän palvelujen saatavuutta.
Pääkaupunkiseudun osalta luvataan selvittää erillisratkaisun mahdollisuus alueen kaupunkien ja kuntien kanssa. Suuret kaupungit haluaisivat järjestää sote-palvelut kuntapohjaisesti maakuntamallin sijaan. Erillisratkaisun väläyttäminen vain pääkaupunkiseudulle herättääkin muissa närää.
Sen sijaan pahasti hiertänyt kasvupalveluiden siirto maakunnille ei ole nyt näköpiirissä. Kaupunkien elinvoiman kannalta onkin tärkeää, että ne voivat toimia itsenäisesti elinvoiman, talouskasvun ja työllisyyden vetureina.
Koska maakunnat ovat itsehallinnollisia alueita, niiden päättäjät pitää valita vaaleilla. Jossain vaiheessa on siis vuorossa maakuntavaalit.
Uusi hallitus aikoo ottaa lusikan kauniiseen käteen ja perustaa parlamentaarisen työryhmän. Parlamentaarisesti on tarkoitus pohtia kaiken muun ohella maakuntien verotusoikeutta ja monikanavarahoituksen purkamista.
Lainsäädäntöä ryhdyttäisiin valmistelemaan vasta parlamentaarisen valmistelun jälkeen. Kahden edellisen hallituksen virheistä kannattaa ottaa oppia. Sote-uudistuksessa ei silti tarvitse lähteä nollapisteestä, sillä tehtyä mittavaa valmistelutyötä voi hyödyntää soveltuvin osin.
Sote-sopu syntyi kohtalaisen vaivattomasti. Kaikki ei silti ole vielä selvää. Ennen kuin kongi soi, ehditään nähdä monta sote-solmua. Esimerkiksi verotukseen ja rahoitukseen liittyvät ratkaisut ovat vaikeita, sillä uudistuksessa on vältettävä kansalaisten verorasituksen kasvamista. Avoinna on myös työterveyshuollon kohtalo.
Parlamentaarisen valmistelun jäljiltä selviää, miten pitkälle puolueet ovat loppujen lopuksi valmiita menemään maakuntien monialaistamisessa.