Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen, sote-ratkaisu, otti merkittävän askeleen keskiviikkona hallituksen ja opposition edustajista koostuvan parlamentaarisen ohjausryhmän esiteltyä yhdessä rakentamansa lakiluonnoksen.
Lain perusajatus on, että vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista tulee olemaan kunnilla ja kuntayhtymillä. Toiminnan järjestämisestä vastaavat yliopistokeskussairaaloiden ympärille rakennetut viisi sote-aluetta.
Vaikka suurista linjoista on nyt laaja yksimielisyys, täytyy muistaa, että pirut piileskelevät tunnetusti yksityiskohdissa. Niitä tässä paketissa riittää selvitettäväksi vaikka millä mitalla aina vuoteen 2017 saakka, jolloin sosiaali- ja terveyspalveluiden pitäisi alkaa toimia uuden järjestelmän mukaisesti.
Sote-ratkaisu on yksi Kataisen hallituksen tärkeimmistä hankkeista, jonka eteenpäin viemisen tällä viikolla toimintansa aloittanut Stubbin hallitus sai perinnöksi edeltäjältään. Uudistustyön maaliin juoksuttaminen jää seuraavan, ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen perustettavan hallituksen tehtäväksi.
Koska kyse on vuosien valmistelusta, jonka vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän, on ollut välttämätöntä koota koko poliittinen kenttä mukaan työhön. Tärkeä merkkipaalu valmistelutyössä oli tämän vuoden maaliskuu, jolloin hallitus ja oppositio kykenivät sopimaan yhteisistä suuntaviivoista.
Tätä ennen sote oli yhtä sotkua ja soppaa, joka repi hallitusta ja aiheutti jatkuvaa vääntöä hallituksen ja opposition välille.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen ajaa pakko. Järjestelmä ei ole toiminut niin, että palvelut olisivat kaikkien saatavilla tasavertaisesti eri puolilla Suomea. Toisaalta kustannukset ovat ryöstäytyneet käsistä, eikä vanhaan malliin voida jatkaa senkään vuoksi.
Tilanne vaikeutuu tulevaisuudessa, sillä väestö vanhenee ja sen myötä sekä sosiaali- että terveyspalveluiden tarve kasvaa. Uudet lääkkeet, laitteet ja hoitomuodot ovat entistä kalliimpia ja tulevat vain lisäämään kustannuspaineita.
Uudistuksen avulla on tarkoitus päästä tuntuviin säästöihin. Se tapahtuu hallintoa ja toiminnan päällekkäisyyksiä purkamalla sekä tuottavuutta kehittämällä. Säästöjä on saavutettavissa jo yksistään saattamalla tietojärjestelmät yhteensopiviksi.
Koko hankkeen kunnianhimoisena tavoitteena on turvata oikeat palvelut oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, eli saada hoitoketjut saumattomiksi.
Sote-uudistuksen välttämättömyys on kaikkien tiedossa. Tämä ei kuitenkaan takaa uudistuksen etenemistä ilman, että kova poliittinen kisa tulee saattelemaan matkaa.
Uudistuksen valmistelutyön eri vaiheissa on törmätty ideologisiin eroihin, jotka kilpistyvät kysymykseen siitä, mikä on julkisen ja mikä yksityisen sektorin osuus palveluiden järjestämisessä.
Molempia tullaan tarvitsemaan, niin kuin nytkin. Lakiluonnos ei sulje mitään vaihtoehtoa pois.
Pääkirjoitus