Pääkirjoitus

Sote-pyö­rää ei pidä py­säyt­tää

Sote natisee liitoksissaan mutta näyttää pysyvän koossa. Uudistuksen aikataulu viivästyy kuitenkin edelleen.

Sote natisee liitoksissaan mutta näyttää pysyvän koossa. Uudistuksen aikataulu viivästyy kuitenkin edelleen.

Olennaista hallitukselle on nyt, että valinnanvapaus voidaan toteuttaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon jättiremontti ”sote” huojui viime viikolla pahasti, ja lähellä oli hallituksenkin kaatuminen. Vaikka perjantaisesta perustuslakivaliokunnan lausunnosta sai vettä myllyynsä myös oppositio, hallitukselle lausunto oli pelastusrengas: asiakkaan valinnanvapaus on mahdollista toteuttaa perusterveydenhuollossa. Toimeenpanotapaa pitää vain muuttaa.

Käytännössä valinnanvapauden siirtymävaihetta on pidennettävä ja vaiheistusta tarkennettava. Epäselvää on, mitä siirtymäkauden olennainen pidentäminen tarkoittaa. Vuosi, kaksi vai useampia vuosia?

Tätäkin asiaa pohtii seuraavaksi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta. Sote-uudistuksen ja siihen liittyvän maakuntauudistuksen varsinainen aloituspäivä on hallituksen papereissa edelleen 1. tammikuuta 2020. Valinnanvapaus tulisi mukaan vaiheittain tuon päivämäärän jälkeen.

Maanantaina näytti selvältä, että muutamien lähikuukausien aikataulut paukkuvat myös. Näihin asti tavoitteena on ollut, että eduskunnassa käytäisiin ratkaisevat äänestykset keskeisistä sote-laeista ensi heinäkuun alussa, siis ennen eduskunnan kesälomaa.

Tämä tuskin toteutuu, vaikka maakuntauudistuksen käsittelyssä ollaankin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa pitkällä. Työläämpi osuus on valinnanvapaus.

Valiokunta odottaa nyt hallituksen kantoja perustuslakivaliokunnan esiin nostamiin ongelmakohtiin. Vastineet tulevat todennäköisesti muutamassa päivässä, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan työskentely vaatii sen jälkeen vielä useamman viikon.

Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt korjaukset, ne palaavat – ehkä heinäkuun alussa – vielä perustuslakivaliokunnan arvioitaviksi. Ja mahdollista on, että jälkimmäinen tarvitsee vielä asiantuntijakuulemisia. Sen toteutus voi ydinkesällä olla ylivoimaista. Siksi näyttää epätodennäköiseltä, että eduskunta pääsisi äänestämään sote-laeista ennen kesälomaa.

Isona kantona kaskessa törröttää myös kysymys siitä, pitääkö valinnanvapausmallille saada hyväksyntä EU:sta. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, istuuko malli EU:n valtiontukisääntöihin.

Perustuslakivaliokunta jätti kantansa ilmaan ja siirsi ratkaisun sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Useankin oikeustieteilijän mukaan (HS 4.6.) komission kanta tarvitaan – ja sen saanti kestää vähintään useita kuukausia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt paljon vartijana. Sopii toivoa, että valiokunnan jäsenillä ja myöhemmin kansanedustajilla kaik-kiaan on kykyä ja tahtoa katsoa asiassa seuraavia vaaleja pitemmälle ja pitää tähtäyspisteenä sitä, mikä on kansalaisen näkökulmasta parasta. Ei vaadita oikeus- tai lääketieteen tohtorin arvoa sen näkemiseksi, että nykyinen perusterveydenhuolto nilkuttaa paikoin pahasti.

Nyt ollaan niin pitkällä, että uudistus on syytä viedä maaliin. Järjestelmään voi tuonnempana tehdä säätöjä. Priimaa tuskin on heti luvassa, mutta nykyistä toimivampi järjestelmä riittää.