Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtaman hallituksen toimintakykyä punnitaan suurelta osaltaan siinä, onnistuuko se sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksessa (sote), jonka kaksi edellistä hallitusta tyrivät.
Sote-uudistukseen on ladattu niin paljon odotuksia, että sen kaatumista voisi pitää jo poliittisena katastrofina. Uudistuksen avulla tavoitellaan miljardien eurojen säästöä sosiaali- ja terveysmenoissa, joiden jatkuva kasvu uhkaa koko julkisen talouden vakautta. Menojen kasvuun ei yksinkertaisesti ole enää varaa.
Lokakuu on tärkeä etappi sote-uudistuksen tiellä, sillä tämän kuun aikana hallituksen pitäisi ilmoittaa alueiden määrä. Pitkälti tähän kulminoituu se, kyetäänkö hakemaan todellisia toiminnallisia hyötyjä vai tehdäänkö vain liian usein nähty löyhä poliittinen kompromissi.
Sote-alueiden määrän on haarukoitu liikkuvan viiden ja yhdeksäntoista välillä. Kokoomuksen tiedetään kannattavan vähempää kun taas keskustassa elätellään toiveita useammasta alueesta.
Suhtautuminen alueiden määrään kuvaa valitettavan hyvin, miten näiden kahden hallituspuolueen sisällä lasketaan valta-asetelmien rakentuvan uudessa hallinnossa. Mitä enemmän sote-alueita on, sitä vahvemmaksi muodostuu keskustan asema. Vastaavasti mitä vähemmän niitä on, sitä enemmän kasvaa kokoomuksen vaikutusvalta.
Koko uudistuksen kannalta on turmiollista, jos valta-asemista huolehtiminen olisi ratkaisevassa asemassa siinä, miltä pohjalta sote-alueet synnytetään. Sen sijaan lähtökohtana pitäisi olla vain ja ainoastaan palveluiden järjestäminen mielekkäimmällä ja mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla.
Yhtenä hallinnon rakentamisen vaihtoehtona on väläytelty vanhan, vuoden 2010 alussa lakkautettujen läänien palauttamista. Siinä on valmis malli, joka toimisi varsinkin jos kuntien ja valtion välimaastoon ollaan tuomassa muitakin tehtäviä niin kuin on kaavailtu.
Nojautuminen poliittisten valta-asetelmien turvaamiseen hallinnossa houkuttelee myös poliittisiin virkanimityksiin. Tähän ei pitäisi missään nimessä mennä. Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet ovat sitä luokkaa, että niiden ratkaisemiseksi tarvitaan mitä pätevintä ammattihenkilöstöä. Näihin tehtäviin pätevöidytään aivan muualla kuin politiikassa.
Sote-uudistus merkitsee suurta muutosta verotukseen, koska toimintojen rahoitus siirtyy kunnilta perustettaville alueille tai valtiolle. Yhtenä vaihtoehtona on väläytetty kokonaan uutta veroa.
Yksinkertaisinta olisi turvata uuden järjestelmän rahoitus valtionverotuksen kautta. Tällöin kunnat velvoitettaisiin alentamaan kunnallisverotusta siinä suhteessa kuin niiden menot vähenevät.
Uuden veroportaan luomisessa piilee houkutus kiristää verotusta. Siinä tapauksessa koko uudistus kääntyisi itseään vastaan. Kustannusten vähentäminen on yksi sen keskeisistä tavoitteista. Sitä paitsi hallitus on luvannut olla nostamatta veroastetta.