Sipilän hallituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja valtion aluehallinnon uudistus kaatui vaalikauden loppumetreillä. Keskeinen syy uudistuksen kaatumiseen oli sen laajuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi oltiin luomassa täysin uutta maakuntahallintoa sekä uudistamassa valtion aluehallintoa laajemmin kuin koskaan aiemmin.
Seuraavalla hallituskaudella on syytä luopua maakuntauudistuksesta ja keskittyä sote-palvelujen uudistamiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelut on uudistettava kaupunkien pohjalta.
Erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen tehtävät voitaisiin koota viidelle sote-alueelle, jotka muodostettaisiin yliopistosairaalojen ympärille. Sipilän hallituksen päätöksistä voitaisiin hyödyntää sairaalaverkosta tehdyt linjaukset.
Väestöpohja viidellä sote-alueella olisi noin 650 000–2 000 000 asukasta. Uudistuksen yhteydessä olisi arvioitava avoimesti toimisivatko sote-alueet parhaiten suorilla vaaleilla ja itsehallinnolla, kuntayhtymänä vai valtion aluehallintona. Niin ikään olisi perusteltua käydä avoin mielin läpi kaikki rahoitusvaihtoehdot sekä mahdollinen verotusoikeus.
Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut voitaisiin jättää vähintään 25 000–30 000 asukkaan kunnan tehtäväksi. Uudistuksen jälkeen Suomessa olisi noin 50 kuntaa, jotka syntyisivät nykyisten keskuskaupunkien ja pienempien seutukaupunkien ympärille.
Kaupunkiseutujen ulkopuoliset maaseutukunnat voisivat muodostaa väestöpohjavaatimuksen täyttäviä verkostomaisia kuntia. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuunjako ja integraatio voitaisiin toteuttaa sote-alueiden ja sen kuntien kesken tapauskohtaisesti sopimuksin.
Uudistus pitäisi toteuttaa valtion ja kuntien vahvalla kumppanuudella. Toisaalta on välttämätöntä, että uudistus tehdään ministeriöistä katsottuna koko Suomen etua ajatellen.
Toisaalta on tärkeää, että uudistuksessa huomioidaan alueiden erilaisuus ja omaleimaisuus. Vanhoja kuntaliitosselvityksiä voitaisiin varmasti hyödyntää uudistuksen valmistelussa.
Yhtä mallia ei pitäisi viedä joka puolelle Suomea. Osa kunnista olisi jatkossa suuria keskuskaupunkeja, osa vahvoja seutukaupunkeja ja osa verkostomaisia maaseutukuntia. Uudistus olisi toteutettava tarvittaessa
kuntien pakkoliitoksilla ja vahvoilla taloudellisilla kannustimilla. Uudistus ei saa jumiutua vuosikausiksi kunnalliseen päätöksentekoon, kuten edellisissä kuntauudistuksissa.
Tarvitsemme kattavan kuntauudistuksen joka tapauksessa. Näyttää vahvasti siltä, että kaupungistumiskehitys kiihtyy ja syntyvyys laskee arvioitua nopeammin. Moni kunta ei jatkossa kykene vastaamaan tehtävistään itsenäisesti, vaikka niiltä siirrettäisiin pois vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Miten kunta, jossa syntyy alle luokallinen lapsia vuodessa, voi vastata itsenäisesti esimerkiksi koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluista?
Kaupunkiseuduilla kuntarakenteen pitäisi tukea nykyistä paremmin maankäytön, asumisen ja liikenteen tarkoituksenmukaista suunnittelua.
Uudistuksen onnistuminen vaatii nyt jokaiselta puolueelta, virkamieheltä ja asiantuntijalta avoimuutta, kompromissikykyä sekä vanhojen lukkoon lyötyjen kantojen ja reunaehtojen unohtamista. Suomalaiset ansaitsevat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tarkoituksenmukaisen kuntarakenteen.
Niilo Heinonen
kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalautakunnan jäsen (kok.)
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.