Vaatimattomalta vaikuttava mutta julkisuudessa paljon hoettu nelikirjaiminen lyhenne sote muuttaa suomalaista yhteiskuntaa kymmenen seuraavan vuoden kuluessa enemmän kuin ennalta voisi päätellä.
Tänään nimitettävä, Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus teki poik-keuksellisen rohkean päätöksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta.
Sote-sotkulle ei haluttu yhtä surkeaa jatko-osaa, niinpä hallitusneuvottelijat eivät jättäneet eri vaihtoehtojen puntaroinnille tilaa. Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus päätyivät järjestämään soten väliportaan hallintomallilla, käytännössä maakunnallisesti.
Väliporras tarkoittaa sitä, että kuntien ja valtion väliin rakennetaan uusi hallinto, joka vastaa nykyisin kunnille kuuluvista sosiaali- ja terveystoimen tehtävistä.
Maakunnallinen sote nytkäyttää omalla painollaan liikkeelle tukun muitakin suuria muutoksia kun-tien ja valtion tehtävien järjestelyssä. Tulevat vuodet ovat hallintomyllerryksen aikaa Suomessa.
Uudistuksen myötä kuntien rooli muuttuu ratkaisevasti. Kuntien velvoitteista poistuu merkittävin tehtävä eli sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu.
Pakallishallinnon tehtävien vähentymisen seurauksena Suomen 317 kuntaa odottaa väistämätön mullistus. Monen pienen kunnan vastuulle jäävät enää suurin piirtein päiväkodit, peruskoulutus ja puistoista huolehtiminen.
Pakkoliitoksia tuskin enää tarvitaan, sillä aiemmin kuntaliitoksiin vastahankaisesti suhtautuneet kunnat joutuvat ottamaan lusikan kauniiseen käteensä ja hakemaan kumppaneita.
Pelkän soten lisäksi väliporras voisi huolehtia muustakin. Uudistus avaa hallitukselle mahdollisuuden keventää myös alueellista valtionhallintoa siirtämällä tehtäviä maakunnalliselle toimijalle.
Suomessa tehtiin valtionhallinnon uudistus vuonna 2010, jolloin lääninhallitukset ja työ- ja elinkeinokeskukset poistuivat. Tilalle tulivat aluehallintovirasto avi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ely. Niiden sekavaa työnjakoa voisi selkeyttää ja toimintaa jouhevoittaa, jos aluehallinnon tehtävät yhdistettäisiin jossakin vaiheessa maakunnalliselle väliportaalle.
Sotea suunnitellaan enintään 19 maakunnan varaan. Todennäköisesti alueita tulee lopulta paljon vähemmän, jolloin syntyy suurempia yhdistettyjä maakuntayksiköitä.
Maakuntamallissa perustuslain vaatimukset demokratiasta toteutuvat, sillä alueen päättäjät valitaan vaaleilla. Poliittinen vääntö puolueiden kesken voi olla raivokasta, kun tärkeää rahoitusvaltaa ja aluevastuuta jaetaan.
Siksi onkin hyvä, että hallitus ei suunnittele myöntävänsä ainakaan aluksi maakunnille verotusoikeutta. Tämä rauhoittaa valmistelua ja aloitusta. Totutteluvaihe on syytä viedä läpi kevennetysti, kokemuksia keräten ennen kuin aletaan edes harkita maakunnallista verotusta. Veroaste on tapissa jo muutenkin. Jos maakuntavero tulee, kuntaverotuksen on vastaavasti laskettava.
Pääkirjoitus