So­te-la­ki: Tu­han­sien suo­ma­lais­ten työn­an­ta­ja vaih­tuu, pal­ve­lut si­jait­se­vat ”melko lä­hel­lä”

Kuva: Jori Liimatainen

Kunnat ja kuntayhtymät tuottavat jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelut suomalaisille, mutta kaikilla kunnilla ei ole tuottamisvastuuta.

Ehdotuksessa uudeksi sote-laiksi todetaan, että sote-alue tekee päätöksen siitä, mitkä kunnat ja kuntayhtymät saavat tuottaa palveluita.

Jos ja kun hallitus hyväksyy lain ensi vuoden alkupuolella, monien pienten ja keskisuurten kuntien asema muuttuu. Ne menettävät palkkalistoiltaan kaikki sote-työntekijänsä.

Lakiehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä lähtee maanantaina lausuntokierrokselle kuntiin.

– Tuottamisvastuullisella pitää olla kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena, lakiehdotuksessa todetaan.

Odotettavissa on kova vääntö siitä, mitkä kunnat saavat tuottamisvastuuta. Nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sote-henkilöstö siirtyy vastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien palvelukseen.

Maantieteellisesti uudet sote-alueet pohjautuvat erityisvastuualueisiin, mutta rajat voivat poiketa nykyisistä erva-rajoista.

Lähipalvelut sijaitsevat jatkossa ”melko lähellä useimpia ihmisiä tai ne tuodaan ihmisten arkeen sähköisillä välineillä tai liikkuvina palveluina”.

Liikkuvat palvelut tarkoittavat luultavasti sitä, että esimerkiksi kiertävien hammaslääkärien käyttö yleistyy.

Sote-alue päättää, mitkä palvelut julkinen sektori tuottaa itse

Tuottamisvastuun voi menettää, koska joka neljäs vuosi sote-alue laatii järjestämispäätöksen. Se laaditaan yhteistyössä tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien kanssa.

Järjestämispäätöksessä linjataan, mitä palveluja tuottamisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä tuottaa itse ja miltä osin se voi hankkia palveluja järjestöiltä, yrityksiltä ja käyttämällä palveluseteleitä.

Päätösmenettely on lakiehdotuksen keskeinen elementti, koska siinä tehdään ratkaisu siitä, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut julkinen sektori pitää kokonaan itsellään. Odotettavissa on, että elinkeinoelämän etujärjestöt arvostelevat päätösmenettelyä, jossa kaikki valta on julkisella hallinnolla.

Järjestämispäätös käsitellään ja hyväksytään sote-alueen ja sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelumenettelyssä.
Järjestöiltä ja yrityksiltä ostettavat palvelut kilpailutetaan hankintalain mukaisesti.

Pelkkä asukasluku ei paina rahoituksessa

Sote-alueisiin kuuluvista kunnista sekä siirtymäkauden henkilöstö- ja omaisuusjärjestelyistä säädetään erillisellä ns. voimaanpanolailla.

Viisi sote-aluetta aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2017. Vielä tässä vaiheessa ei määritellä niiden rajoja eikä nimiä.
Kunnat rahoittavat järjestämisvastuussa olevan sote-alueen toiminnan. Rahoitusosuuteen vaikuttavat kunnan asukasluvun lisäksi esimerkiksi asukkaiden ikärakenne ja sairastavuus.

Lakiehdotuksessa otetaan siis huomioon kritiikki, jota ennaltaehkäisyyn viime vuosina panostaneet kunnat ovat esittäneet pelkkää asukaslukuun pohjautuvaa rahoitusmallia kohtaan.

Yksikään kunta ei saa yli 50 prosenttia päätösvallasta

Sote-alueen kuntayhtymään ja hallintoon sovelletaan pääsääntöisesti kuntalakia. Jokaisella jäsenkunnalla on vähintään yksi edustaja sote-alueen kuntayhtymän yhtymäkokouksessa/neuvostossa. Poliittiset voimasuhteet vaikuttavat kokoonpanoon.

Yhden kunnan äänimäärä ei voi ylittää 50 prosenttia.

Edustajien äänimäärä päätöksenteossa perustuu kunnan asukaslukuun. Oletettavaa on, että kunnallispolitiikassa sote-hallinnon paikoista käydään kovaa kilpailua.

Sote-alue maksaa korvauksen palveluita tuottaville kunnille ja kuntayhtymille. Korvausten suuruuteen vaikuttavat palvelujen tarve sekä vaikuttavuus- ja tehokkuusvaatimukset.

Sote-alue tekee tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien kanssa vuosittain tulossopimukset. Sote-alueella ja palveluja tuottavilla kunnilla ja kuntayhtymillä on kuntalain mukainen alijäämän kattamisvelvollisuus.

Asukkailta on pakko kysyä palveluiden laadusta

Sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävän omaisuuden järjestelyistä sovitaan kuntien kesken. Jos kunnat eivät sovi omaisuusjärjestelyistä, omaisuus jää nykyisille omistajille.

Kansallista ohjausta vahvistetaan ja sosiaali- ja terveysministeriöön perustetaan ohjausyksikkö lain toimeenpanoa ja seurantaa varten. Sote-alueen on neuvoteltava ministeriön kanssa vuosittain alueensa tehtävien ja palvelujen toteuttamisesta. Lisäksi perustetaan sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jossa on mm. sote-alueiden edustus.

Sote-alueen ja palveluita tuottavien kuntien ja kuntayhtymien on kuultava asukkaita palvelujen laadusta ja toimivuudesta ja otettava asukaspalaute huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Ministeriö seuraa sote-alueiden ja palveluntuottajien toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta ja raportoi siitä eduskunnalle. Valvonnasta vastaavat aluehallintovirastot ja Valvira kuten nykyisinkin. Lisäksi sote-alueiden ja palveluita tuottavien kuntien on laadittava omavalvontaohjelmat.