Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen lopputaival katkesi soten takia hallituksen yllätyseroon.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus ympättynä maakunnan laajoihin tehtäviin osoittautui liian suureksi palaksi.
Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä päätti hallituksensa taipaleen dramaattisella tavalla vaalikauden loppumetreillä. Pääministerin yllätysratkaisu oli jättää hallituksensa eronpyyntö perjantaina presidentille.
Sote-uudistus katkaisi lopulta hallituksen selkärangan. Pettymys paistoi pääministerin olemuksesta, sillä hokema "tulos tai ulos" tuli toteutetuksi. Sipilän hallitus jatkaa toimitusministeristönä kunnes uusi hallitus aloittaa joskus vaalien jälkeen.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus valinnanvapauksineen ja siihen kytketty laajoilla tehtävillä varustettu maakuntauudistus osoittautuivat lopulta liian suureksi ja kovaksi palaksi. Kyse oli hallituksen tärkeimmästä uudistuksesta.
Eroon päätynyt johtopäätös oli ymmärrettävä, kun kävi ilmi, että uudistusta on vaikea viedä eteenpäin niin perustuslaillisten ongelmien kuin aikapulan takia. Vaikka yritys oli kova, ihmepelastusta ei löytynyt.
Viime kädessä oli epävarmaa, olisiko hallitus edes saanut riittävästi tukea, vaikka esitys olisi valmistunut. Panemalla pillit pussiin Sipilä vältti hallituksensa nöyryytykseltä, joka olisi syntynyt sote-uudistuksen kaatumisesta eduskunnassa.
Hallitusta syytettiin jääräpäisyydestä ja oppositiota jarrutuksesta. Opposition puolelta kysyttiin, miksi peliä ei vihelletty poikki jo aiemmin, vaan kansanedustajilla, virkamiehillä ja asiantuntijoilla teetettiin tuhansia tunteja turhaa työtä.
Jälkikäteen katsottuna sopivin hetki hallituksen erolle olisi ollut silloin kun perussuomalaiset hajosivat. Hallituksen dynamiikka ei sen jälkeen enää ollut kohdillaan.
Hallitustaipaleen pitkittäminen mahdollisti hallitusohjelmassa sovittujen muiden uudistusten toteuttamisen, vaikka sote-uudistus päättyi epäonnistumiseen. Huomionarvoista on, että alavireinen talous on saatu kasvuun, velkaantumisvauhti taitetuksi ja työllisyysastetta nostetuksi. Pelkästään nämä kolme saavutusta olisivat hyvä tulos mille hallitukselle tahansa.
Toimitusministeristö ei voi tehdä poliittisia avauksia, mutta tärkeää olisi, että eduskunnalle annetut lakiesitykset kuten siviili- ja sotilastiedustelulait saataisiin hyväksytyiksi.
Sipilä tarjosi vielä pyöreän pöydän keskusteluja ja keskustan maakuntamallia soten jatkotyön pohjaksi. Ajatus on epärealistinen, sillä keskusta ei voi enää olla uudistuksen veturina. Keskustan maakuntamalli ja kokoomuksen valinnanvapaus ovat nyt kokeneet sellaisen kolauksen, että niitä ei enää nähdä sellaisinaan tulevissa ratkaisuissa.
Suurten uudistusten valmistelusta pitäisi vihdoinkin oppia jotakin. Tämän mittaluokan uudistusten on syytä perustua osauudistuksiin ja parlamentaariseen valmisteluun. Ei ole järkeä ajaa väkisin uudistuksia, jotka ovat perustuslain vastaisia. Myös edellinen hallitus päätti toimintansa sekasortoisissa tunnelmissa, kun sote-kuntauudistus törmäsi perustuslakiin.
Hallituksen ero panee vauhtia vaalikampanjointiin. Luvassa on pyykinpesua siitä, kenen syytä soten kaatuminen lopulta oli.