Soten kariutuminen on iso arvovaltatappio Stubbin hallitukselle, jonka muutkin suuret pyrkimykset ovat menneet nurin yksi kerrallaan.
Kansalaisten kannalta onni onnettomuudessa on, ettei sotea runnottu loppumetreillä läpi väkisin.
Kevään eduskuntavaalien jälkeen perustettava uusi hallitus tietää, mitä siltä odotetaan. Ainakin sen on saatettava loppuun Kataisen hallituksen aloittama ja Stubbin hallituksen aikana kariutunut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistustyö (sote).
Stubbin hallitukselle soten ajautuminen kiville on arvovaltatappio etenkin kun lähes kaikki hallituskauden merkittävät hankkeet ovat jääneet toteuttamatta.
Viimeisimmän sote-esityksen kaatuminen hallinnon ja rahoituksen järjestämiseen liittyneisiin perustuslaillisiin ongelmiin oli odotettu sen jälkeen kun edellinen hahmotelma törmäsi samaan. Aika ratkoa monimutkaisia perustuslaillisia kiemuroita loppui yksinkertaisesti kesken.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on yksi Suomen historian suurimmista yhteiskunnallisista ratkaisuista, joten siinä mielessä oleellisinta ei ole uudistuksen työstämiseen käytettävä aika vaan lopputulos. Sotea voi verrata 1970-luvun käänteentekeviin uudistuksiin, joita olivat kansanterveyslaki ja peruskoulu.
Sotea on valmisteltu viimeinen vuosi parlamentaarisesti hallituksen ja opposition yhteistyönä. Tätä taustaa vasten tuntuu merkilliseltä, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti heti soten kaaduttua, ettei hän suostu käymään asiasta neuvotteluja ennen vaaleja.
Sote on enemmän kuin puhtaasti poliittinen kysymys. Siksi irtopisteiden keruu sen kaatumisella on vastenmielistä eikä hyödytä mitään eikä ketään.
Kaikki poliitikot sanovat ymmärtävänsä, että tapa, jolla sosiaali- ja terveyspalveluita tuotetaan tänään, ei vastaa sen paremmin kansalaisten kuin yhteiskunnankaan tarpeita.
Kansalaisten kannalta on melko yhdentekevää, millaisella hallintomallilla palvelut on järjestetty kunhan niitä vain on saatavilla kaikille tasavertaisesti. Yhteiskunnan näkökulmasta merkityksellistä on kyetä tuottamaan palvelut nykyistä kustannustehokkaammin.
Nykymalli on kestämättömällä pohjalla. Ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Väestö vanhenee ja sen myötä palveluiden kysyntä kasvaa. Tämä lisää menoja, mihin ei kuitenkaan ole varaa.
Lopputuloksen kannalta on hyvä, että uusinta sote-mallia ei ajettu läpi väellä ja vängällä. Siihen liittyy niin paljon ongelmia, että aikalisä tulee tarpeeseen.
Päätösten siirtyminen vaalien yli ei tarkoita sitä, että valmistelutyö hyytyisi. Sitä tehdään useissa maakunnissa, ja hyvä niin.
Soten synnyttämisen pulmat pakottavat kysymään, miten tämän suuruusluokan hankkeen valmistelua voitaisiin suoraviivaistaa. Pitkän aikaa oli tiedossa, että esitettyihin sote-mallein liittyi perustuslaillisia ongelmia, mutta niihin ei puututtu ennen kuin valmis esitys vietiin perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.
Arkijärjellä ajatellen ratkaisevan laatuisia perustuslaillisia kysymyksiä pitäisi voida hioa yhtä jalkaa osana muuta valmistelutyötä.