Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus sote on muodostumassa odotetunlaiseksi vaikeaksi väännöksi hallitusneuvotteluissa.
Neuvotteluita vetävä keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä odotti, että sotesta saadaan jonkinlainen pohjapäätös keskiviikkoiltaan mennessä, mutta ratkaisu antaa odottaa itseään edelleen.
Päätösten sijaan neuvottelijat joutuivat toteamaan valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa Helsingissä, että vaihtoehtoja on kaksi. Rakenneuudistus rakentuu joko kuntayhtymämallille tai itsehallintoon perustuvalle maakunnalliselle mallille.
Vaikka vaihtoehtojen valikoima on saatu rajattua kahteen, on niidenkin keskinäisessä vertailussa tekemistä ja sovittamista käytännön tasolle.
Voi olla, että ensi viikolle asetettu takaraja tulee hallitusneuvottelijoille liian nopeasti vastaan. Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten näkemykset tuskin kirkastuvat sote-mallista siinä ajassa.
Suomi on laaja maa ja eri alueilla on sosiaalisista ja taloudellisista syistä käytössä erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Sairaanhoitopiireissä on tehty myös sote-kokeiluja.
Asiantuntemusta ja näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisestä ei Suomesta puutu miltään soteen liittyvältä alalta. Selvityksiä on laadittu viime vuosien kuluessa runsaasti.
Jo nyt tiedetään, että olipa malli mikä hyvänsä, tulossa on tehtävien muutoksia, vallan ja vastuun siirtymistä muualle ja jopa joidenkin terveyskeskuksien lopettamista. Sote-ratkaisu ei ole helppo nieltävä.
Valmistaakseen ilmapiiriä tulevalle ratkaisulle Sipilä esitteli keskiviikkona uudistushankkeen pohjaksi sote-portaat, joita pitkin uuteen malliin aiotaan kivuta.
Ensimmäisellä askelmalla ovat julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen integroiminen ja rakenneuudistus. Toinen askelma tarkoittaa siirtymistä yksikanavaiseen rahoitukseen. Kolmas lisää valinnanvapautta ja monipuolistaa palveluiden tuotantoa.
Vielä ei voi päätellä, suosivatko portaat kuntayhtymä- vai maakuntamallia. Kuntayhtymä-sote olisi helpompi toteuttaa, mutta rakenne- ja rahoitusuudistukset viittaavat suurempaan, maakunnalliseen myllerrykseen.
Jos sote-alueet muodostetaan maakunnallisen jaon pohjalle, yksikanavainen rahoitus edellyttäisi verotusoikeutta. Lisäksi toiminnallisuus vaatii, että sote-alueita olisi 18 maakuntaa huomattavasti vähemmän.
Sitra selvitti viime syksynä yksikanavaisen rahoituksen etuja. Sitran mukaan rahoitusmalli parantaa palvelujen saatavuutta, mutta hillitsee kustannusten kasvua. Säästöä syntyy kun uudistuksella karsitaan päällekkäiset terveyspalvelut.
Karsinta kohdistuisi ainakin työterveyspalveluihin eli yksityiselle puolelle. Yksityisten lääkäripalveluiden nitistäminen nostaa vastarintaa kokoomuksen ryhmässä.
Vaarana on, että valittava sote-malli kohtaa lujaa vastustusta myös maakunnissa, kunnissa ja muissa terveysalan toimijoissa.
Pääkirjoitus