Hallitus teki järkevästi luopuessaan kuntien pakkoliitospykälästä. Pakko ei toimi Suomessa. Kuntaliitokset saattavat vauhdittua sote-ratkaisun ansiosta luonnostaan.
Kunnissa ja monissa oppositiopuolueissa on hihkuttu ilosta, kun hallitus päätti viime viikolla yllättäen luopua kuntien pakkoliitospykälästä. Syytä iloon onkin. Suomalaiseen demokratiaan ei sovi minkäänlainen ylhäältä ohjeistettu pakkomalli. Kunnat viestittivät lausuntokierroksella hallitukselle erittäin painokkaasti, että pakko on huonoin mahdollinen yhteistyön käynnistäjä. Sen varaan ei voi rakentaa.
Hallituksen kuntarakennelaista olisi liitospykälineen paljastunut mitä ilmeisimmin perustuslain vastaisia elementtejä, joten hankkeesta luopuminen oli Jyrki Kataisen hallitukselle eräänlainen pakko sekin.
Liitospykälällä olisi ensisijaisesti vauhditettu yhdeksän suurimman kaupunkiseudun kuntaliitoksia. Kuntarajoja olisi piirretty karttapöydillä uusiksi Oulun, Turun, Tampereen, Lahden, Vaasan, Jyväskylän, Kuopion, Porin ja Joensuun seuduilla.
Nyt hallitus aikoo edetä samaa päämäärää kohti vapaaehtoisesti ja maakuntakeskuksia ympäröivien kuntien omilla päätöksillä. Kuntauudistuksen selvitystyö jatkuu entiseen tapaansa, vaikka pakko-etuliite on karistettu. Kuntajakoselvitys valmistuu alkuperäisen aikataulun mukaisesti vuoden lopulla. Kuntapäättäjät ottavat esitykseen kantaa ensi kevään kuluessa.
Pakkoliitospykälästä luopumisesta huolimatta todellisuus on pysynyt samana. Kuntien talousongelmat ja tulevaisuuden näkymät eivät ole muuttuneet aiempaa ruusuisemmiksi.
Kuntaliitoksille on edelleen tarvetta ja liitostahti saattaa yllättäen jopa nopeutua. Odotettavissa on kuntien yhdistymisiä ja muita seutukunnallisia yhteistyömalleja, kunhan hallituksen ja opposition yhteisesti sopimalle sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukselle saadaan sorvattua käytännön toteutus. Vastuiden uusjako kuntien ja viiden sote-alueen kesken on toistaiseksi määrittelemättä, mutta vähimmilläänkin muutokset ovat mittavia.
Sote-ratkaisu siirtää merkittäviä kuntien vastuulla olleita sosiaali- ja terveyshuollon tehtäviä toisiin käsiin.
Tehtävien siirrosta voi seurata patoluukkujen avautuminen. Sote nytkäyttää kuntakentän järjestelyt luontaisella voimalla liikkeelle.
Voidaanpa lähitulevaisuudessa nähdä sekin, että kunta ajautuu suurelta osin työttömäksi, kun eniten henkilökuntaa ja rahallista panostusta vaatineet sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää ja tuottaa kunnan sijasta sote-alueen hallinto. Kunnille jäisivät enää opetus- ja sivistystoimen tehtävät sekä maankäytöstä ja ympäristötoimesta vastaaminen.
Tällaista tilannetta on kunnissa osattu sote-sovun jälkeen jo pelonsekaisesti uumoilla. Varsinkin pienempien kuntien johtajat ovat olleet huolissaan kuntien järjestämien palveluiden ja tehtävien huomattavasta vähenemisestä.
Kuntajakoselvityksissä joudutaan kenties piankin ottamaan tarkasteluun kipeä kysymys: mitä teemme kunnalla, jolla ei ole juuri mitään tehtävää?