Kalevassa esiteltiin toissa perjantaina hätkähdyttäviä karttoja. Niiden mukaan tutkijat ennustavat suurimman osan Suomesta tyhjenevän asukkaistaan entistä kovempaa vauhtia runsaassa 20 vuodessa.
Päivänpolitiikan tuoksinassa tämänkaltaiset pitkän tähtäimen ennusteet jäävät helposti unholaan. Karttojen pohjalta olisi syytä pohtia esimerkiksi sitä, onko hallituksen suunnittelema maakuntamalli paras ratkaisu lähivuosikymmenien Suomeen.
Ollaanko Suomeen luomassa maakuntahallintoa sosiaali- ja terveyspalveluineen suureksi osaksi alueille, joissa on parin vuosikymmenen aikavälillä katsottuna jäljellä todennäköisesti korkeintaan vähän jos ollenkaan elinvoimaa? Kun maakuntahallinto saadaan lähivuosina aikaan, onko se vanhentunut jo syntyessään?
Silmiä avaavien karttojen taustalta löytyy Oulun yliopiston maantieteen laitoksen tutkimushanke, joka koskee sote-palveluyksiköiden muutoksen tarvetta suhteessa väestönkehitykseen.
Väestö on Suomessa keskittynyt jo vuosikymmeniä muutamaan kasvukeskukseen ympäri maata sekä erityisesti pääkaupunkiseudulle – tai sitten lähtenyt Ruotsiin.
Tätä luonnonvoimien lailla etenevää väestökehitystä on yritetty padota eri nimillä kulkeneella aluepolitiikalla. Tulokset eivät ole, muutamin poikkeuksin, olleet luvalla sanoen häävejä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean seitsemän vuotta jatkunut Kuopioon vai ei -vatvonta on tästä tuorein esimerkki.
Sanovatpa ja yrittävätpä poliitikot mitä tahansa, nuoret ja työikäiset pakkautuvat sinne, missä on tarjolla korkeatasoista koulutusta, työpaikkoja ja palveluja. Niitä pystyvät lähivuosikymmeninä tarjoamaan vain muutamat kaupunkiseudut ja niiden kyljessä olevat kehyskunnat.
Vuoteen 2025 ulottuvassa kartassa pohjoisesta Suomesta väkiluvun ennustetaan kasvavan reilusti vain Oulun seudulla ja Ylivieskassa. Kasvuhaarukka on 10–25 prosenttia. Jonkinlaista (5–10 prosenttia) tai sitä pienempää (0–5 prosenttia) väestönkasvua ennustetaan Oulun lähialueille ja joihinkin osiin Lappia. Muuten pohjoisen Suomen etumerkki on lyhyempi tai pidempi miinus.
Pohjoisen kannalta vielä säväyttävämpi on ennuste väestön muutoksesta vuoteen 2040 mennessä. Tuolloin Oulun seudun, pohjoisen Suomen veturin, väestönkasvun arvioidaan jäävän jo jälkeen pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun vauhdista. Oulun seutu kyllä jatkaa kasvuaan, mutta aiempaa hitaammin.
Pohjoisen elinvoiman säilymisen kannalta avainasemassa on se, että etelään vetävä muuttoimu saadaan pysäytetyksi edes Oulun seudulle. Oulua pohjoisessa kadehtivien kannattaa miettiä, onko koko pohjoisen peli pelattu, jos väki ei pysy edes Oulun tienoilla.
Yliopiston tutkimusryhmän, johon kuuluu muun muassa näitä asioita vuosikymmeniä tutkinut professori Jarmo Rusanen, kartat olisi hyvä saada sote-uudistusta ja maakuntahallintoa rakentavien pöydille.
Tuleva hallinto pitäisi suunnitella ja rakentaa pidemmän päälle ja sysätä lyhytkestoiset poliittiset intohimot syrjemmälle. Remonttia kutsutaan pitkään aikaan suurimmaksi sisäpoliittiseksi uudistukseksi. Koska näin todella on, uudistus tulisi rakentaa sitäkin kestävämmälle pohjalle.
Hallinto sekä sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi rakentaa tulevan, todennäköisen väestökehityksen mukaan eikä nopeasti vanhenevan nykytilanteen saati toiveajattelun varaan.
Karttoja tutkiessa vahvistuu käsitys, ettei Suomen jakaminen 18 maakuntaan ja 15 sote-alueeseen taida olla lievästi sanottuna kovinkaan viisasta. Hallintorakenteita suunnitellaan alueille, joista monilla ei ole kohta paljon hallittavia.
Koko Suomen asuttuna pitäminen alkaa olla yhä enemmän tyhjä klisee. Se on kyllä kaunis, mutta tällä väestökehityksellä täysin epärealistinen ajatus. Sen nimiin on päivänpolitiikassa helppo hokea, mutta hyviä elämän edellytyksiä hakevat ihmiset äänestävät jaloillaan silloin kun on pakko.
Kun asian oikein pelkistää, suomalaiset keskittyvät lähivuosikymmeninä etenkin pääkaupunkiseudulle, Tampereen seudulle ja Oulun seudulle sekä muutamalle muulle alueelle.
Tulevat hallintohimmelit tulisi rakentaa tämän vision pohjalle. Muutoin himmelit pitää rakentaa kohta taas uudestaan, koska niiden väestöpohja ei pidä kauan.
Kolumni