Suomen historiassa on tutkittu tuskin mitään asiaa yhtä paljon kuin sotavuosien tapahtumia. Tutkittavaa riittää edelleenkin. Siitä on hätkähdyttävä todiste asiakirja, jonka ulkoministeri Erkki Tuomioja sai yllättäen käsiinsä sisarensa miehen arkistoista ja jonka edeltävät vaiheet eivät ole tiedossa.
Kyseessä on Suomen Berliinin-lähettilään Toivo Kivimäen kesäkuussa 1941 laatima raportti keskusteluista valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin kanssa. Kivimäki lähetti kirjeen silloiselle ulkoministerille Rolf Wittingille.
Kivimäen teksti tukee tulkintaa, jonka mukaan Suomi suostui talvisodan päättäneeseen rauhaan pitkälti Saksan toivomusten mukaan. Göring olisi helmikuussa 1940 toivonut Suomen tekevän nopeasti rauhan, sillä silloin Suomen "sivistyneistö ja johtajajoukko" säästyisi hävitykseltä, ja myöhemmin Suomi saisi kaiken menettämänsä takaisin korkojen kanssa.
Nykypäivän historian tutkijoiden akateemisessa mittelössä tämä vastaa professori Heikki Ylikankaan käsityksiä, ja Ylikangas onkin kommentoinut löytöä innostuneeseen sävyyn. Kalevan haastattelussa professori Ohto Manninen suhtautui asiaan paljon maltillisemmin; hänestä siinä ei ole uutta tai dramaattista tietoa.
Tällainen yksittäinen dokumentti ei tietenkään sinällään mullista historian kirjoitusta, mutta täydentää historian kuvaa. Aikaa on kulunut ja maailma on muuttunut niin paljon, että historiasta voidaan keskustella yhä kiihkottomammin.
Esiin tullut raportti on kuitenkin erinomainen välähdys siitä, millaisia haasteita historian tutkijoilla on. Paraskaan arkistotutkimus ei esimerkiksi löydä sellaisia arkaluonteisia asiakirjoja, jotka asianomaiset ovat aikanaan ehtineet tuhota. Kivimäki itse oli 1943, kun Saksa oli jo alakynnessä, pyytänyt polttamaan monet kirjeensä. Vielä vähemmän jälkiä jää asioista, jotka ovat vain suullisen puheen varassa.
Historian tulkinnoilla ja uusilla tiedoilla voi olla myös nykypäivään ulottuvaa poliittista merkitystä. Tuore erillissotakeskustelu on tästä hyvä esimerkki, samoin äskettäinen kohu Elina Sanan sotavankitutkimuksesta.
On oletettavaa, ettei Suomen sotavuosien historiasta kyetä luomaan aivan aukotonta kuvaa. Jotkin esteet ovat olleet yllättäviäkin. Esimerkiksi talvisotaa edeltäneen ajan ulkoministerin Eljas Erkon arkistoja on vasta tänä vuonna alettu raottaa. Avoimuuden aika olisi ollut paljon aiemmin.
paakirjoitus@kaleva.fi