Toisen maailmansodan päättymisestä ja aseiden laskemisesta Suomenkin rintamilla on kulunut yli 60 vuotta, mutta vieläkään noista vuosista tuskin tiedetään kaikkea tietämisen arvoista. On siksi hyvä, että tutkijoilla riittää tarmoa kaivaa esiin uutta aineistoa kohtalonvuosista. Varsinaisten rintamatapahtumien ohella tarkentavaa tietoa on saatu esimerkiksi poliittisten ratkaisujen taustoista. Tässä ovat auttaneet muun muassa sota-ajan poliittisen johtajien kuten viimeksi Risto Rytin päiväkirjojen julkaiseminen.
Vaikka valtakunnan turvallisuuteen liittyvät seikat eivät ole enää aikoihin estäneet tuomasta asioita päivänvaloon, osa tutkittavista aiheista on yhä arkoja. Näitä kiusallisia aiheita ovat pitkään olleet esimerkiksi suomalaisten ottamien vankien asema Suomessa ja jatkosodassa vallatuilla alueilla sekä täältä tehdyt siviilien ja sotilaiden palautukset Neuvostoliittoon sodan päätyttyä.
Tässä suhteessa tuiki tarpeellinen on Kansallisarkistossa meneillään oleva tutkimus, joka selvittää sotavankien kuolemia suomalaisten pitämillä vankileireillä sekä ihmisluovutuksia Neuvostoliittoon ja Saksaan. Parhaillaan hankkeessa tallennetaan Suomen leireillä kuolleiden sekä luovutettujen henkilötietoja. Luovutettujen kohtaloita on tosin selvitetty ansiokkaasti jo aiemminkin. Luovutuksia Saksaan on tutkinut esimerkiksi Elina Sana, ja luovutuksista Neuvostoliittoon ovat tehneet hyvän kokoomaselvityksen tutkijat Jussi Pekkarinen ja Juha Pohjonen.
Sotavuosien poliittiset ja sotilaalliset päätökset tehtiin ajankohdan ehtojen ja edellytysten mukaan. Se on muistettava, kun jälkiarvioita tehdään. Siitä huolimatta hätkähdyttävä on keskiviikon Kalevassa kerrottu tieto, että jatkosodan aikana neuvostovankien kuolleisuus kohosi Suomessa kansainvälisestikin vertailtuna huomattavan korkeaksi.
Nyt meneillään olevaan hankkeeseen ei kuulu aihe, jonka läpivalaisu olisi sekin aiheellinen: saksalaisten Pohjois-Suomessa sijainneet sotavankileirit. Hankkeen tutkimusjohtaja kuitenkin kertoi, että siihenkin teemaan on jo tartuttu. Asiasta on saksalaistutkijoilla tosin vain hajanaisia dokumentteja.
Vaikka olennainen lähde sotavuosien tutkimuksissa on arkistoihin koottu materiaali, tuon ajan selvitystyössä käydään koko ajan taistelua myös aikaa vastaan. Vielä tällä hetkellä asioista on kertomassa myös silminnäkijöitä, mutta heidän määränsä vähenee koko ajan.