So­ta­van­ke­ja am­mut­tiin poh­joi­ses­sa

Valtiollinen poliisi Valpo osallistui jatkosodan aikana Pohjois-Suomessa saksalaisten virkaveljiensä rinnalla aktiivisten kommunistien tai juutalaisiksi määriteltyjen henkilöiden surmaamiseen.

Valtiollinen poliisi Valpo osallistui jatkosodan aikana Pohjois-Suomessa saksalaisten virkaveljiensä rinnalla aktiivisten kommunistien tai juutalaisiksi määriteltyjen henkilöiden surmaamiseen. Saksalaisen turvallisuuspoliisin yksikön Einsatzkommando Finlandin tehtävänä oli tuhota ideologisiksi tai rodullisiksi vihollisiksi todetut ja Valpo auttoi näihin päiviin salassa pysyneessä tehtävässä.

"Se on täysin kiistatonta. Siitä on olemassa asiakirjatodisteet ja lisäksi silminnäkijälausuntoja," sanoo lauantaina Helsingin yliopistossa väitellyt filosofian maisteri Oula Silvennoinen Kalevalle. "Silminnäkijälausunnot eivät tietysti ole ihan saman arvoisia, mutta niitä on kuitenkin sen verran paljon ja niiden kertoma on niin yhtenäinen, että en näe mitään syytä epäillä sitä."

"Kaikki silminnäkijälausunnot viittaavat siihen, että teloitukset on tehty ampumalla, mikä vastaa näiden vastaavien yksiköiden toimintatapaa tuolla muualla itärintamalla. Silminnäkijälausunnot kertovat muistaakseni jokainen siitä, että tämmöisiin pommikuoppiin tai sorakuoppiin ammuttiin."



Salailu ei peitä
riittävää näyttöä


Valtiollisen poliisin osuuteen valikoitujen sotavankien surmiin saksalaisten rinnalla on Silvennoisen mukaan selvä näyttö. Valpo asetti saksalaisen yksikön käyttöön suoraan omaa henkilökuntaansa ja järjesti vielä tulkkeja avustamaan tätä toimintaa.

"Ottaen huomioon, että kyseessä oli niin peitelty asia, niin näyttö on yllättävän vahva. Sekä valtiollisen poliisin että ulkomaisista arkistoista löytyvät asiakirjatodisteet, joiden nojalla esitän nämä väitteet", Silvennoinen korostaa.

Hänen tutkimuksensa perustuu Valpon edeltäjän etsivän keskuspoliisin sekä sen seuraajaksi 1938 tulleen valtiollisen poliisin arkistojen analyysille. Ainestoa on verrattu useista ulkomaisista arkistoista löytyvään aineistoon. Uutta materiaalia on löytynyt Saksan, Viron, Latvian, Ruotsin ja Yhdysvaltojen arkistoista.

"Kyse on toiminnasta, jota Saksan turvallisuuspoliisin yksikkö harjoitti yleensäkin useimmalla vankileirillä ja tässä tapauksessa siis Sallassa sijainneella saksalaisella Stalag (Stammlager für kriegsgefangene mannschaften und Underoffiziere) 309:llä ja Norjan puolella Elvenesin Stalag 322:lla."

Aiemmin tuntematon Saksan turvallisuuspoliisin erikoisyksikkö asetettiin tehtäväänsä Pohjois-Norjan ja Suomen alueelle vuonna 1941. Sen tehtävänä oli seuloa saaduista sotavangeista kommunistit ja juutalaiset samaan tapaan kuin vastaavat itärintaman komennuskunnat ja sitten yksinkertaisesti teloittaa heidät.

"Nimenomaan näitä puna-armeijan poliittisia ohjaajia, mutta sitten myös muita kommunisteja, jotka saatiin selville. Vankien joukkoon perustettiin ilmiantoverkostoja, joilta tulleiden vihjeiden kautta otettiin erilleen näitä epäilyttäviä henkilöitä."



Nähneet puhuvat
sadoista uhreista


Oula Silvennoinen korostaa, että Saksa lähti Neuvostoliittoa vastaan alun alkaenkin ideologiseen sotaan. Päämääränä oli tuhota Neuvostoliitto murskaamalla sen kantavat voimat, bolshevikit ja juutalaiset. Olennainen kysymys on, kuinka suuri uhrien määrä oli. Siihen on Silvennoisen mukaan mahdoton antaa muuta vastausta kuin arvauksia.

"Syynä on se, että saksalaista aineistoa ei ole käytettävissä. Ne ovat joko tuhoutuneet sodan aikana tai sitten tuhottu, kun saksalaiset vetäytyivät Norjaan sodan lopulla", Silvennoinen kertoo. "Käytännössä me olemme silminnäkijälausuntojen varassa. Ne puhuvat sadoista henkilöistä, mutta se on niin epämääräistä, että siihen ei voi paljon mitään perustaa."