Sota on aina julmaa, mutta jonkinlaisia sääntöjä siinäkin on noudatettava. Nyt molemmin puolin rikotaan Geneven sopimusta sotavankien kohtelusta.
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on valmistellut kansakuntaa ennakoitua pitempään sotaan ja raskaisiin taisteluihin. Ennen sotaa esitetyt arviot parin viikon sodasta on hylätty. Yhdysvaltain johtaman liittouman marssi Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin on kohdannut kovaa vastarintaa. Tien avaaminen Bagdadiin on jo vaatinut kymmeniä uhreja, joista kolmasosa on kuollut varsinaisissa taisteluissa. Loput ovat menehtyneet liittouman omiin virheisiin, harhaiskuihin ja helikopterien yhteentörmäyksiin.
Bagdad on hyökkäyksen pääkohde. Vastassa on kuitenkin ollut hyvin koulutettuja Irakin eliittijoukkoja. Taistelusta Bagdadin herruudesta voikin tulla katastrofi. Siksi liittouma pyrkii kaikin keinoin välttämään kaupunkisotaa ja haluaa Irakin pääkaupungin antautuvan.
Irak kuitenkin uhoaa voiton tahtoa. Saddam Hussein esiintyi maanantaina voitonvarmana televisiossa ja osoitti näin olevansa elossa ja hyvissä voimissa. Taisteluissa kuolleiden irakilaisten määrä on moninkertainen liittouman menetyksiin verrattuna, mutta tarkkoja tietoja tuskin kerrotaan koskaan. Saddam voinee myös olla varma tasavaltalaiskaartin uskollisuudesta ja taistelumoraalista. Sunnimuslimeista koostuvilla Saddamin tukijoilla ei ole minkäänlaista sijaa uudessa Irakissa, jos siitä nyt jotain on jäljellä pommien moukaroinnin jälkeen.
Sodan ensimmäinen uhri on aina totuus. Niin nytkin. Propaganda on ollut voimallista puolin ja toisin. Liittoutuman sotilaiden mukana kulkevat toimittajat ja kuvaajat välittävät tietoa reaaliajassa koko maailmalle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tiedonvälittäjät toimivat sotilaiden ehdoilla ja sotilaiden määräämillä paikoilla. Välitetty tieto ei ole koko totuus.
Kansainvälinen Punainen Risti kovisteli sekä Irakia että länsiliittoumaa sotavankien kohtelusta. Järjestö korosti, että kansainvälinen oikeus sitoo kaikkia sodan osapuolia ja kieltää näyttämästä kuvanmateriaalia sotavangeista. Viime päivinä julkaistut lehti- ja televisiokuvat vangituista amerikkalais- ja irakilaissotilaista rikkovat Geneven sopimusta.
Sota on aina raakaa, mutta osapuolten on noudatettava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjä ja periaatteita. Geneven sopimuksen mukaan oikeus tulla kohdelluksi sotavankina on kaikilla laillisilla taistelijoilla. Sotavanki on velvollinen ilmoittamaan vain nimen, sotilasarvonsa, syntymäaikansa ja tuntolevynsä tai vastaavat tunnistetiedot. Painostuksella ei saa hankkia muita tietoja. Vangitsija on vastuussa vankien inhimillisestä kohtelusta. Vankeja ei siis saa vastentahtoisesti käyttää hyväksi sotapropagandassa; julkinen kuvaaminen ja näyttäminen yleensä tapahtuu vastoin sotavankien tahtoa.
Sotimisen ohella liittoutuma etsii kiivaasti oikeutusta laittomaksi tuomitulle sodalle. Suurena uutisena kerrottiin amerikkalaisjoukkojen löytämästä kemiallisten aseiden kätköstä ja tehtaasta. Tiedot ovat kuitenkin hataria. Jotta lopullinen varmuus aseiden löytymisestä olisi aukoton, todisteet kemiallisista aseista on saatava puolueettomista lähteistä. Myös YK:n on vahvistettava väite.
Jos Irakilla on kemiallisia ja biologisia aseita, niiden käyttöä vältetään viimeiseen asti. Näin Irak takaa itselleen kansainvälisen myötätunnon. Mutta lähes varmana pidetään, että Saddam turvautuisi joukkotuhoaseisiin siinä vaiheessa, kun häviö näyttäisi varmalta. Se aika voi olla edessä hyvinkin pian.