Entisen Jugoslavian hajoamissotien aikaisista rikoksista on syytetty Haagissa 161 miestä. Tribunaali on antanut tähän mennessä 56 langettavaa tuomiota, kymmenen miestä on todisteiden puutteessa vapautettu.
Useimmat syytetyt ovat olleet keskiportaan johtajia ja aseellisten joukkojen komentajia. Suurten tuhoamis- ja terrorilinjojen vetäjistä tuomiolla on ollut lähinnä Serbian entinen presidentti Slobodan Milosevic, joka kuitenkin kuoli kesken vuosia kestäneen oikeuskäsittelyn.
Näinä päivinä Scheveningenin pidätyskeskukseen Hollantiin saapuu myös Bosnian serbitasavallan entinen johtaja Radovan Karadzic, jota odottaa kaksi ankaraa syytekirjelmää. Hänen jälkeensä puuttuvat avainhenkilöistä enää Karadzicin kenraalina tunnettu Ratko Mladic sekä Goran Hadzic, joka johti niin kutsuttua Krajinan serbitasavaltaa.
Maalaisjärki sanoisi, että tuomiotaan tai oikeudenkäyntiään vielä odottavat vajaat 40 miestä istuisivat pidätyskeskuksessa - joka ei ole vankila - kukin omissa selleissään ja että he voisivat olla yhteydessä vain saman etnisen taustan omaaviin tovereihinsa. Näin ei kuitenkaan ole.
Sotarikoksista epäillyt serbit, kroaatit, muslimit ja albaanit ovat voineet koko prosessin ajan käyttää "vapaa-aikaansa" kaikille yhteisissä tiloissa. Vankeja sijoitetaan eri maiden vankiloihin vasta tuomio niskassaan.
Jugoslavian sotiin keskittynyt kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) ei ole havaintojaan entisten vihollisten kanssakäymisestä aktiivisesti levittänyt. Sieltä löytyy kuitenkin merkittävää informaatiota.
Eri ryhmien kesken ei ole tapahtunut välikohtauksia. Aiempien vihollisten käytös näyttää täysin muuttuneen. He ovat tietoisia toistensa henkilöllisyydestä ja toiminnasta sotien aikana. Pidätyskeskuksen tarkka valvonta ei liene ainoa selitys.
Tämä voisi hämmästyttää, sillä heidän syytteensä ulottuvat kansanmurhista rikoksiin ihmisyyttä vastaan, etnisistä puhdistuksista vainoon ja karkotuksiin, joukkoraiskauksista murhiin. Monia heistä luonnehtii ilmeisesti äärikansallismielisyys sekä sotiin omistautuminen mitään keinoja kaihtamatta. Ainakin osaa voinee epäillä patologisuudesta.
Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan Scheveningenin asukit tulevat hämmästyttävän hyvin keskenään toimeen. Keskuksessa pelataan korttia ja shakkia ja valmistetaan jugoslavialaisia perinneruokia.
Useimmat ovat mallivankeja ja erittäin auliita yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Lauerma vertaa tällaista käytöstä Rudolf Hössiin, Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin komendanttiin.
Sotarikolliset sopeutuvat mitä kummallisimpiin olosuhteisiin, ja puolenvaihto on heille Lauerman mukaan yhtä ominaista kuin tunteettomuus "tavallista kansaa" kohtaan.
He ovat omasta mielestään syyttömiä sankareita ja poliittisia vankeja, joiden katumuksen aitoutta voi ainakin epäillä. Scheveningenissä eivät nyrkit heilu. Heillä on ollut samat "harrastukset". He käyttäytyvät kuin viholliskenraalit, jotka kilistävät ystävinä laseja rauhan tultua.
Haagin perehtynyt ja yhden Jugoslavian sotien aikaisen leirikomendantin itsekin oikeutta varten tutkinut Lauerma on löytänyt muitakin sotarikollisille yhteisiä ominaisuuksia: joukkotoiminnasta hurmaantuminen sekä kyky manipuloida. Tällaisten persoonallisuuksien vaarallisuus liittyy pidäkkeiden pettämiseen oloissa, joissa poliittiset intohimot käyvät niiden yli.
Tuomiotaan odottaville Haagin sosiaaliset olot ovat siunaus. Heidän uusi yhteinen vihollisensa on itse tuomioistuin, ja jaettu minä-käsitys antaa voimaa omantunnon hyökkäyksiä vastaan. Se auttaa mielenterveyttä kestämään.
Tuomioistuin tutkii ainoastaan yksilöiden tekemiä sotarikoksia, ei valtioiden erimielisyyksiä. Tällä halutaan alleviivata yksilöiden vastuuta hirmuteoista. Samanlaiset järjestelyt ovat käytössä Sierra Leonen sisällissotaa tutkivassa tuomioistuimessa.
Kumpikin perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä, ja muun muassa ICTY:n 16 pysyvää tuomaria valitsee YK:n yleiskokous. Siinä ei pitäisi olla nokan koputtamista.
Haag edustaa epäilemättä "voittajien oikeutta" siinä mielessä, että oikeuden ja politiikan täydellinen erottaminen kansanmurhakysymyksissä toisistaan lienee käytännössä mahdotonta. Haagissa ei myöskään käsitellä Naton suorittamia Kosovon pommituksia. Ne olivat tiukasti kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomia. Ne eivät nojanneet turvallisuusneuvoston valtuutukseen, vaan yksipuoliseen poliittiseen harkintaan.
Mielipidetiedusteluiden mukaan valtaenemmistö Serbian asukkaista pitää tuomioistuinta puolueellisena. Näin tuntee iso osa niistäkin, joille Karadzic ei ole sankari.
Taustalla vaikuttavat merkittävän muslimikenraalin ja parin Kosovon entisen vapautusarmeijan komentajan vapautukset Haagissa todisteiden puutteessa. Tuomioistuinta aikanaan turvallisuusneuvostossa perustamassa ollut Venäjä ruokkii myös serbien negatiivisia tuntemuksia.
Läntisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen mukaan väitteille Haagin puolueellisuudesta ei ole objektiivisia perusteita.