Pian tehtävästään luopuva Britannian pääministeri Tony Blair jättää maalleen perinnöksi poliittisen ilmaston, jossa jokaisen puolueen on suojeltava julkisia palveluita ja ajettava kohti keskustaa. Blair nousee Margaret Thatcherin rinnalle Britannian toiseksi suureksi sodanjälkeiseksi poliitikoksi, arvioi Philip Stevens.
"Sekä Thatcher että Blair onnistuivat voittamaan kolmet vaalit. He toivat politiikkaan oman linjansa, joka pakotti lopulta poliittiset vastustajatkin muuttumaan. Muutamia vuosia sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että konservatiivit olisivat puolustaneet julkisia palveluita, mutta Blairin kauden jälkeen se on heidän ainoa keinonsa menestyä", analysoi Philip Stevens.
Hän on sanomalehti Financial Timesin tunnetuin kolumnisti ja kolme vuotta sitten ilmestyneen Blairin elämäkerran kirjoittaja. Hänen mielestään Blair muutti politiikan painopisteen Britanniassa, vaikka viime vuosina Irakin sota onkin varjostanut hänen saavutuksiaan.
Irakin hoidolla
motiivi
"Tulevaisuudessa tähän sotaankin suhtaudutaan armeliaammin kuin nyt. Varmaan vielä ymmärretään, että Blairilla oli sotapäätösten aikaan varsin vähän valinnan varaa", Stevens sanoo.
"Minä uskon, että hän pyrki ennen kaikkea estämään amerikkalaisten irtautumisen kansainvälisestä yhteistyöstä."
Vaikka Blair epäonnistuikin estämään amerikkalaisten lähdön omille teilleen, niin hänen motiivinsa ei Stevensin mielestä ollut niin huono kuin se useimpien nykyisten arvostelijoiden mielestä oli.
Blairin EU-politiikka onnistui vain osittain. Britannian vaikutusvalta EU:ssa on kasvanut, mutta kotimaassaan Blair ei ole onnistunut kitkemään eurovihamielisyyttä.
Brown todennäköisin seuraaja
Stevensin mukaan työväenpuolue suunnittelee vallanvaihtoa kesäkuun lopussa. Tällä hetkellä odotetaan, että Blair ilmoittaa erostaan toukokuun ensimmäisellä viikolla.
Puolentoista kuukauden johtajakampanjoinnin jälkeen uudeksi pääministeriksi noussee Gordon Brown. Hän on Blairin kauden toiseksi merkittävin poliitikko, mutta hänen välinsä Blairin kanssa ovat lähes poikki.
"Työväenpuolue ei ole innostunut Brownin noususta pääministeriksi. Monet englantilaiset kansanedustajat ovat hyvin huolissaan, mutta alistuneita tulevaan", Stevens arvioi skotti Brownin tuomista näkymistä.
"Jos (ympäristö)ministeri David Miliband suostuu puoluejohtajaehdokkaaksi, hän saattaa vielä muuttaa työväenpuolueen suunnan."
Valtiovarainministerinä Brownia kunnioitetaan. Hän on ollut maan loistavan taloudellisen kasvun takuumies, mutta hän ei ole karismaattinen eikä hän luota ihmisiin.
"Blair ei osannut jakaa ajatuksiaan muiden ministereiden kanssa eikä useinkaan saanut heidän tukeaan uudistuksilleen. Brownin sisäpiiri on vieläkin pienempi ja hänen mahdollisuutensa vieläkin heikommat, Stevens arvioi.
Cameron olisi
luontevin
Stevensin mielestä Blair oli ilmeinen Thatcherin manttelinperijä, vaikka hän olikin eri puolueesta ja vaikka väliin mahtui John Majorin pääministerikausi.
Samalla tavalla konservatiivijohtaja David Cameron olisi luontevin Blairin seuraaja - vaikka väliin mahtunee Brownin kausi pääministerinä.
Cameron otti valtapuolueen johtajan muutoshaasteen vastaan ja vie nyt ajatuksiaan läpi konservatiivipuolueessa, jonka joukossa monet pitäisivät mielellään kiinni vanhasta oikeistolaisesta ajattelusta.
Cameron tukee julkisia palveluita ja ilmastonmuutosta hillitseviä ympäristöveroja. Blair pakotti aikanaan työväenpuolueen ammattiliittoväen uskomaan menestyksellisiin yrityksiin ja luopumaan sosialismista.
"Britannian politiikka muuttuu taas mielenkiintoiseksi. Seuraavissa parlamenttivaaleissa meillä on taas kaksi puoluetta, joilla kummallakin on mahdollisuus voittaa", Stevens sanoo.