Irakin sota on ollut presidentti George W. Bushin kannalta onnistunut operaatio. Se vahvistaa hänen poliittista linjaansa ja asemaansa. Runsaat kolme vuotta sitten, keväällä 2000, Venäjän presidentti Vladimir Putin lensi Suhoi-hävittäjäkoneen ohjaimissa Groznyiin, Tshetshenian pääkaupunkiin. Julkisuuteen levisi kuvia lentäjän asuun sonnustautuneesta dynaamisesta presidentistä, joka ei epäröinyt panna sotakoneistoa töihin murskaamaan kapinoivan tasavallan vastarintaa.
Tuo Putinin matka saattoi hyvinkin olla innoittajana, kun George W. Bushin lähipiirissä syntyi ajatus presidentin lentämisestä armeijan koneella lentotukialus Abraham Lincolnille, joka juuri oli palaamassa kohti Kaliforniaa Tyynellämerellä. Mielikuvapolitiikan mestariksi noussut Bush pääsi näin esiintymään amerikkalaisissa televisioruuduissa tavalla, joka jopa sikäläisessä politiikassa hakee vertaistaan ja johon varmasti viitataan uusissa presidentinvaaleissa.
Kolme vuotta Putinin lennon jälkeen Tshetshenia on yhä pelkkää epätoivoista sekasortoa. Kukaan ei voi tietää, millainen kohtalo Irakilla on edessään, eikä sillä Bushin näkökulmasta juuri tällä hetkellä ole erityistä merkitystä.
Sotilaallinen operaatio sujui niin hyvin, että hän saattoi kotiinpalaavien joukkojen edessä julistaa varsinaiset sotatoimet päättyneiksi. Sotaa itsessään hän ei julistanut päättyneeksi; se jäi auki samalla tavoin kuin terrorismin vastainen on taistelu on auki.
Afganistanin nykyinen hallitus pysyy pystyssä vain Yhdysvaltain sotilaallisen suojelun varassa. Joukkojen vetäminen pois sieltä ei ole mahdollista näkyvillä olevassa tulevaisuudessa. Irakista Bush lupasi joukkojen lähtevän siinä vaiheessa, kun työ demokratian rakentamiseksi on saatu valmiiksi. Silti lentotukialuksen kannella pidetty puhe sisälsi huomattavan vähän konkretiaa siitä, kuinka Irakin jälleenrakennus aiotaan järjestää käytännössä, eikä esimerkiksi YK:n nimeä mainittu kertaakaan.
Kuluneella viikolla Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld yllättäen ilmoitti maansa tyhjentävän sotilastukikohtia Saudi-Arabiassa. Tämä on merkittävä muutos, sillä Yhdysvaltain läsnäolo Saudi-Arabiassa on herättänyt alueella paljon pahaa verta. Voi kuitenkin olettaa, että päätöksen jälkeen kaikkien amerikkalaisjoukkojen vetäminen Irakista ei ole aivan lähellä, sillä vastaavat tukikohdat todennäköisimmin siirtyvät sinne.
Presidentti Bushille ja hänen taustajoukoilleen Irakin sota on ollut merkittävä opetus siitä, mikä on mahdollista. Esimerkiksi New York Times -lehdessä julkaistujen tietojen mukaan Irakin joukkotuhoaseiden muodostamaa uhkaa tietoisesti suurenneltiin sodan alla ja tiedustelupalveluiden tietoja tulkittiin poliittisesti tarkoituksenmukaisesta. Mitään merkittäviä joukkotuhoaseita ei toistaiseksi olekaan löytynyt, mikä on jyrkässä ristiriidassa ennen sotaa pidettyjen puheiden kanssa.
Irakin tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että etenkin kotiyleisö hyväksyy sodan, vaikka sen perusteet pysyvät erittäin kyseenalaisina. Irakista on näin tehty esimerkkitapaus, jossa Bushin ulkopoliittista linjaa on testattu käytännössä.
Puhe lentotukialuksella korostaa myös sitä, että Bush näyttäytyy leimallisesti ja määrätietoisesti sotapoliitikkona. Toistaiseksi se on ollut hänelle eduksi, sillä ilman Irakia Yhdysvaltain talouden vaikeudet olisivat jo todella pahasti tulleet presidentin silmille. Bushin presidenttiyden vahvuus näyttääkin olevan siinä, ettei hän anna tosiasioiden häiritä mielikuvia.