200 vuotta sitten käyty Suomen sota on kirjailija Bengt Pohjasen mukaan yhä kipeä tapahtuma Tornionlaaksossa. Vahvoja tunteita herättävästä aihepiiristä syntyi juhlavuoden kunniaksi myös oopperalibretto, Sotaooppera.
"Meitä ei ole, se siinä on syynä, näkymättömyys. Jotkut ihmiset eivät halua tietää rajan historian ydintä, kuinka raa´asti suomalaisia on myös Suomen sodan jälkeen kohdeltu Ruotsin puolella. Ruotsalaistamisprosessin seuraukset Meänmaalle ovat olleet julmat", Pohjanen lataa vanhasta muistista.
Ihan näin raadollisena ei "rauhan rajan" arkipäivän todellisuus enää näyttäydy, sen kirjailijakin myöntää. Kaj Chydeniuksen säveltämän spektaakkelin toteutuminen suomalais-ruotsalais-meänmaalaisin voimin todistaa, että myös yhteen hiileen puhaltaminen onnistuu.
Pohjanen jatkaa, että Suomen sota on koettu häpeälliseksi ja araksi asiaksi koko Ruotsissa.
Kyse oli Venäjää vastaan vuosina 1808--1809 käydystä tappiollisesta puolustussodasta, joka hoidettiin huonosti. Siinä menetettiin paljon sekä sotilaita että maata. Kuningas sai syyt niskoilleen.
"Kouluissakin huonoa sotamenestystä haluttiin selitellä näin. Eihän Ruotsi muuten voi hävitä, ellei joku johtaja hoida asioita huonosti." Samasta syystä Johan Ludvig Runebergin runoteos Vänrikki Stoolin tarinat ei ole kulunut hiirenkorville Ruotsin koululaisten käsissä.
Meänmaan kolme suurta teemaa
Sotaooppera on Pohjaselle kolmas yhdessä säveltäjä Chydeniuksen kanssa syntynyt ooppera. Trilogian aloittivat Joppausooppera (2004) ja Laestadiusooppera (2007).
"Kaikki lähti liikkeelle sattumasta, kun olin pitämässä esitelmää Pellossa aiheesta "voiko kulttuuri edistää alueellista ja taloudellista kehitystä". Siinä pakinoidessani haastoin Övertorneån ja Pellon kunnat tekemään yhdessä Joppausoopperaa. Ajatus laajeni trilogiaksi Meänmaan kolmesta suuresta teemasta, jotka ovat joppaus eli salakuljetus, laestadiolaisuus ja sodat", kirjailija kertoo.
Sotaoopperan juoni seuraa Suomen sotaa varsin tarkasti siinä mielessä, että sota on koko ajan taustana. Pääasia ovat jokivarren ihmiset.
Oopperassa ei Pohjasen mukaan ole yhtään pääroolia, vaan keskiössä häärii koko Sjöholmin porukka, pojat, jotka myös sotivat Koljonvirralla.
"Täällä Tornionlaaksossahan ei taisteluja käyty. Mutta oopperassa puhutaan Oravaisten taistelusta ja Koljonvirran taistelukin on tietysti mukana, pitäähän tällaiseen teokseen sisältyä vähän kanuunoita ja tappelua -- samoin kuin koskettava rakkaustarina."
Toinen Sotaoopperan ohjaajista, Ulf Fembro, ohjasi myös Laestadius-oopperan, joka tapahtui paljon pienemmässä mittakaavassa ja kokonaan akustisesti.
"Molemmat oopperat käsittelevät kykyämme rakastaa, olivatpa koettelemukset kuinka ankarat tahansa. Pääsemme eteenpäin, jos meillä on rakkautta ja kekseliäisyyttä", hän pohtii.
"Tornionjoen rannassa esiinnymme lähes tarkalleen Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Vielä 200 vuotta sitten olimme saman maan kansalaisia. Miten olisikaan käynyt, jos Suomen sotaa ei olisi hävitty? Miltä seutu näyttää 200 vuoden päästä?"
Oopperassa Helmi Blomfrin osaa esittävä pellolainen Oili Uusi-Seppälä on ollut mukana kaikissa trilogian oopperoissa, samoin kuin hänen 15-vuotias tyttärensä Brita-Kaisa.
"Tykkään esiintyä yleisön edessä, koska tavallisessa ammatissani maatalouslomittajana joudun aina olemaan yksin. Eläimet vain kuuntelevat silmät pyöreinä, kun harjoittelen repliikkejä itsekseni", Oili Uusi-Seppälä kertoo.
Oopperassa Helmi Blomfri on sotilaiden huoltaja ja viinan myyjä.
"Ilman ruokaa ja viinaa ei tule voittoja. Ja missä voitot juhlitaan, tarvitaan viinaa", sanoo Helmi.
Tekstityslaite auttaa yleisöä
Sotaoopperan ensi-ilta on Haaparannalla jokirannan ulkoilmanäyttämöllä 26. kesäkuuta. Oopperan kesto on noin kaksi tuntia.
Esityksiä valmistelee paraikaa noin 130 ihmistä molemmilta puolin rajaa. Kielinä käytetään suomea, ruotsia ja meänkieltä. Yleisön avuksi tulee tekstityslaite.
Orkesterissa soittaa yhdeksän muusikkoa. Yhteen esitykseen mahtuu 1 200 katsojaa.
Lippuja oopperan kymmeneen esitykseen on etukäteen myyty yli 8 000. Kokonaiskävijämäärän odotetaan nousevan 12 000:een.