Sotakorvauksien maksamisen päättymisestä on kulunut 50 vuotta. Raskaalla ponnistuksella on arvioitu olleen myös hyviä seurauksia. Korvaukset jouduttivat teollistumista: ennen sotia Suomi oli selkeästi maatalousvoittoinen valtio, mutta sotakorvaustyö pakotti rakentamaan uutta teollisuutta.
Aluksi tuotanto meni lähes kokonaan sotakorvausten maksamiseen.
Työt jaettiin teollisuudelle Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan Sotevan kautta. Toimitusten pääpainoksi tuli laivojen sekä erilaisten koneiden ja laitteiden tuotanto.
Porissa järjestetään "Sotakorvaukset 50 vuotta" - juhlatilaisuus torstaina, sillä 11. heinäkuuta 1952 lähti Porista viimeinen sotakorvaustuotteita kuljettanut juna kohti Neuvostoliittoa. Juhlan kutsuvieraina ovat sotakorvaustöihin osallistuneet työntekijät.
Porissa suurin urakka oli 310 lokomobiilin valmistaminen. Konepajojen johtajat valitsivat sotakorvauksiksi haluttujen laitteiden luetteloista omiin tuotantoihinsa sopivimmat.
Rosenlewin Porin Konepajan edustaja valitsi lokomobiilit, joita oli pajalla valmistettu pienempänä versiona aikaisemminkin.
Lokomobiili on siirreltävä höyryllä käyvä voimanlähde, jota käytettiin muun muassa metsässä sahalaitoksen käyttövoimana. Polttoaineena lokomobiileissa käytettiin puunjätteitä.
Porilainen Leo Voutivuori pääsi heti sodan jälkeen töihin Rosenlewin Porin Konepajalle, jossa hän oli ollut jo vuodesta 1938 juoksupoikana.
Sodan käynyt mies työskenteli alkuun lämmittäjänä, mutta siirtyi pian tarkkuutta vaativaan lokomobiilien sylinterien asennustyöhön.
"Sotakorvaustyössä tavaran laatua tarkkailtiin erityisesti. Asennuksen piti aina olla ensiluokkaista: työn tarkastivat ensin omat miehet, sitten naapurin tarkastajat", Voutivuori muistelee.
Rakennustarvikepulan korventamaan mieleen jäi myös se, että massiiviset lokomobiilit piti aina pakata hyvään puutavaraan, vaikka kyseessä oli vain "kääre".
Työtä tehtiin tarkkojen aikataulujen ruoskimina. Myöhästyminen tiesi sakkoja, joita myös jouduttiin välillä kärsimään. Ylitöitä tehtiin paljon, jotta tuotanto olisi saatu ajoissa lähtövalmiiksi.
"Se oli kiivasta ja poliittisestikin värittynyttä aikaa. Välillä lakkoiltiin ja työt viivästyivät, mutta toisaalta sotakorvaukset toivat monelle myös tärkeää työtä", Voutivuori toteaa.
