"Äkkiä ylös vaihtopenkiltä ja kentälle! Hei, mihin sinä menet, kesken pelin?", kaikuu Diakonissalaitoksen Kuntotalon liikuntasalissa. Komento kuuluu kotijoukkueen, Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puolelta, eikä säännöistä tingitä.
Verkon toisella puolella istuvat huomattavasti vakavampina vastustajat, Jussin kotien lastensuojeluyksikön huostaanotetuista nuorista ja talon henkilökunnasta koottu joukkue.
Joukkueet istuvat siksi, että alkamassa on istumalentopallo-ottelu. Se on sotainvalidien oma laji, joten peliin ei ole tarvinnut erityisesti valmistautua.
"Istumalentopallo kehitettiin alunperin amputoiduille sotainvalideille. Me pelaamme täällä joka torstai jumpan jälkeen. Olemme pelanneet vuosikaudet ja yritämme samalla levittää tietoa lajista", kertoi Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja Aarno Mustonen ja puhalsi pilliin pelin alkamisen merkiksi.
Kovaa peliä kentällä
Torstai-iltana tieto istumalentopallosta upposi Jussin kotien joukkueeseen, jolle peli oli tuttu vain esittelyvideon välityksellä.
"Meillä on reipashenkisiä pelimiehiä, ja haaste sotainvalideille tuli meidän puoleltamme. Sen tiedämme, että vastustaja on iskussa. He ovat pelanneet kovia otteluita kovien vastustajien kanssa. Meille tämä ottelu on kunnia-asia, ja tässä kohtaavat sukupolvet. Sotainvalidit ovat sellaisia kivijalkoja, jotka ovat kentän ulkopuolella herrasmiehiä, mutta kentällä he eivät armoa anna", perusteli Jussin kotien kasvatusjohtaja Lauri Jolula.
Ja iskussa sotainvalidit olivat jälleen kotikentällään. Vaikka vastustajan peli parani ja tiukkeni sitä mukaa, kun tunnelma ja kannustushuudot yltyivät, lähti joukkue Haukiputaalle mukanaan 0-3 -tappio.
"Kylmää kyytiä oli, vaikka meidän pojat taistelivatkin hyvin. Ei ollut turhaa puhetta vastustajien kovuus. Otetaan revanssi keväällä!", Jolula huikkasi.
Voitot ja tappiot opettavat
Vaikka kentällä ja kentän laidalla viljeltiin huumoria puolin ja toisin, löytyy tapahtumasta vakavampikin puoli.
"Pelissä tarvitaan sosiaalisia ja yksilön taitoja. Samalla kehittyy minäkuva ja itsetunto. Koska välillä tulee voitto ja välillä tappio, tässä oppii käsittelemään tunteita", kasvatusjohtaja Jolula perustelee pelin merkitystä nuorille.
Pelihetken päätteeksi nuoremmat ja vanhemmat pelimiehet istuivat hetkeksi kuulemaan asiaa. Aarno Mustonen kertoi vieraille, että pelitilanteeseen liittyi mielenkiintoinen sattuma.
"Meillä on kentällä neljä vuonna 1921 syntynyttä miestä, jotka lähtivät rintamalle 18-vuotiaina vapaaehtoisina. Jussin kotien joukkueen nuorukaiset taitavat olla aika lailla saman ikäisiä."
Itsenäisyyspäivän lähestyessä Jussin koteihin lähti lahjaksi sinivalkoinen kynttilä.