Suomussalmi Entistetyt Salpa-linjan asemat ovat suosittuja matkailukohteita. Kaakkois-Suomessa, missä edustavimmat Salpa-asemat sijaitsevat, on kävijakunta nuortunut: veteraaniryhmien harvetessa linnoitusasemiin tutustuvat lapsiperheet ja kolmikymppiset moottoripyöräilijät.
Lapsiperheitä Salpa-asemat miellyttävät, koska niissä lapset saavat leikkiä samalla kun vanhemmat perehtyvät historiaa. Kaikkeen saa koskea, rakenteet eivät mene rikki eikä vanhempien tarvitse pitkästyä puuhamaassa.
Motoristien runsaus kävijöissä näkyi kesällä selvästi Miehikkälän Salpa-kohteissa. Yhtenä syynä historiakiinnostuksen lisäksi lienee museotie, jossa on mukavat kallistukset moottoripyörällä ajoon.
Sotahistorian kohteiden suosio on yleiseurooppalainen ilmiö, tutkija Ulla-Riitta Kauppi Museovirastosta sanoo. Menneisyyden tapahtumien nousu mielenkiinnon kohteeksi vie yleensä viisikymmentä vuotta. Niinpä kiinnostus toista maailmansotaa kohtaan kasvoi 1990-luvulla.
Suomessa viime sotien muistelemisen kasvu johtuu osaksi Neuvostoliiton hajoamisesta ja ilmapiirin vapautumisesta, mutta taustalla väikkyy kuitenkin 50 vuoden aikajana, joka tarvitaan laajan kiinnostuksen syntyyn ja juurille paluuseen.
Toki Museovirasto aloitti esimerkiksi Salpalinjan suojelun suunnittelun jo aiemmin.
Monta
aikakerrostumaa
Suomessa sotahistorian kohteita on monilta aikakerrostumilta alkaen esihistoriallisista mäkilinnoista, joihin paettiin Novgorodiin matkaavia viikinkejä. Keskiajalla ja myöhemmin Ruotsin vallan aikana rakennettiin puolustuslinnoja venäläisiä vastaan, esimerkkinä Kajaanin linna.
Ruotsi pystytti1700-luvulla linnoituskaupunkeja, kuten Lappeenrannan, Haminan ja Suomenlinnan. Ruotsalaiset aloittivat ja venäläiset jatkoivat Suomen rannikon linnoittamista.
Ensimmäisen maailmansodan alla venäläiset rakensivat kolmikehäistä puolustuslinjaa Pietarin suojaksi. Sen pohjoisimpia osia on Rautavaaralla. Matkailukäyttöön kunnostettuihin kenttälinnoituksiin voi tutustua Jaalassa.
Uusimmat puolustusrakenteet toisen maailmansodan ajalta ovat suomalaisten itse tekemiä kuten esihistorialliset mäkilinnatkin.
Välirauhan ja jatkosodan aikana tehty Salpalinja ulottuu Suomenlahdelta Sallaan, vankimmin rakennettua on väli rannikolta Saimaalle.
Muistomerkkejä
tulee lisää
Sotamuistomerkkejä Suomessa on yli kaksituhatta ja uusia tehdään vielä. Eniten muistomerkkejä on viime sodista.
Talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan muistomerkkejä on pienistä, aseveljien yksittäisille kaatuneille laittamista luonnonkivistä suuriin patsaisiin.
Muistomerkkinsä ovat saaneet niin sotahevoset, lotat, sotilaspojat, kotirintamanaiset, suomalaiset SS-miehet, ruotsalaiset vapaaehtoiset, Viron Suomi-pojat kuin sotavammaisetkin.
Talvisodan taistelupaikkoja on otettu matkailukäyttöön muun muassa Kuhmossa ja Suomussalmella.
Muutkin kuin mukana olleet veteraanit ja asianharrastajat pääsevät tapahtumista ja historiasta jyvälle helppotajuisissa näyttelyissä.
Koko Raatteen tie muistuttaa talvisodasta ja sen varrella on kymmeniä muistomerkkejä, talvisotanäyttely, vartiomuseo ja uusimpana kaikkien Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden muistoksi pystytetty yli kahdenkymmenen tuhannen lohkareen kivikenttä.
Muistomerkki valmistuu maaliskuussa, talvisodan rauhan muistopäiväksi.
Raatteen tien varteen ovat omiensa muistomerkit tuoneet myös venäläiset ja viimeksi ukrainalaiset Haukilan mäelle, jossa ukrainalaisten puna-armeijalaisten pääosa kaatui.
Vanhoja punasotilaiden hautoja on merkitty ortodoksisilla risteillä, aiemmin merkkinä oli raapustus puupalassa: kuusi ryssää ja kolme hevosta.
Myös Kuhmoon on suunnitteilla kaatuneiden muistomerkki.
Yli neljäkymmentä metriä pitkään graniittitauluun aiotaan kaivertaa kaikkien Kuhmon rintamalla kaatuneiden nimet.
Pohjois-Suomessa on muistokiviä ja -patsaita kaikista sodista 1500-luvulta lähtien. Jääkärien etappipaikkojen muistomerkkejä on pystytetty 1990-luvulla useita.
Poliittisen ilmapiirin muutos näkyy selvästi muistomerkeissä Tornionlaaksossa: käpykaartin Kärsimysten majalla Kolarissa ei ole enää Hannunvaakunaa, sen sijaan asekätkentään liittyvä Everstin piilo Juoksengissa on merkitty sillä.
Kiinnostusta itänaapurissakin
Veteraanit ja sotahistoriasta kiinnostuneet ovat käyneet taistelupaikoilla itärajan takana, mutta varsinaista sotahistorian matkailua sinne vasta viritellään.
Paikkoja ei ole siellä merkitty, joten ilman asiantuntevaa opasta ei kohteita löydy.
Nyt Venäjällä on kiinnostuttu sotakohteiden entistämisestä matkailukäyttöön. Kohteiden inventointi tehdään talkoovoimin.
Tutkija Ulla-Riitta Kauppi on antanut asiantuntija-apua venäläisille sotahistorian harrastajille useissa yhteisseminaareissa, joissa on pohdittu sotakohteiden suojelua.
Venäläiset ovat tutustuneet entistettyihin kohteisiin Pohjois-Karjalassa.
Uhtuan Kiskis-kukkuloiden entistämistyöstä Kauppi sanoo, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa, mutta maassa maan tavalla.
Esimerkiksi Karhumäessä halutaan saada suomalaisten tekemät jykevät betonilinnoitukset matkailukohteeksi.