Museovirasto toivoo, että Kemissä säilytettäisiin ne vähäiset rakenteet ja merkit maastossa, jotka ovat peräisin toisen maailmansodan ajalta.
Museoviraston mielestä lentokentän ympäristössä olevat saksalaisten lentotukialueen rakenteet tulisi inventoida, jotta alueen arvo paikallis-, ilmailu- ja sotahistorian kannalta saataisiin määriteltyä. Lentokentän takamaastosta löytyy vielä betoniportaiden ja rakennusten perustusten jäännöksiä.
Museovirasto on juuri postittanut Kemille lausuntonsa myös kaupungin eteläosan yleiskaavasta. Siinä se kiinnittää huomiota maastossa vielä havaittaviin poteroihin ja yhdyshautoihin Satamankankaalla Hepolan eteläpuolella, Veitsiluodon tehtaiden tuntumassa ja toivoo niiden suojelemista.
Yleiskaava-arkkitehti Sinikka Ulander-Rauman mukaan Kemi ei vastusta lentokentän tienoon inventointia, kunhan tekijä ja maksumies löytyy. "Kävimme siellä ja totesimme rakenteiden rippeet rauniojäänteiksi, joissa ei ole yleiskaavatasolla mitään suojeltavaa. Kulttuurihistorian kannalta on varmaan kiintoisaa tonkia siellä arkeologisesti. Se on kuitenkin museaalinen työ, joka ei kuulu kaavoitusprosessiin ja minun mielestäni Museovirasto olisi sen oikea tekijä." Saksalaisalueen piirustukset ovat Ulander-Rauman mukaan tallessa Valtionarkistossa.
Saksalaisten harjoitusalue
Kemin lentoasema valmistui Lautiosaareen, viisi kilometriä kaupungista pohjoiseen, 1939. Elokuussa 1941 se luovutettiin Saksan ilmavoimien käyttöön. Saksalaisilla oli Kemissä kolmisenkymmentä pommikonetta sekä hävittäjiä. Pommivarastosta Akkunusjoen rannalta johtivat rullaustiet lentokentälle. Ennen vetäytymistään Lapista saksalaiset tuhosivat kiitotiet ja suurimman osan rakennuksista. Vielä 1966 kentän lähistöltä löytyi 500 kilon lentopommi.
"Satamankankaan poteroiden ja juoksuhautojen jäänteistä olimme ensin hyvinkin innostuneita, kunnes selvisi, ettei siellä mitään taisteluja käyty", Ulander-Rauma kertoo. "Se oli pikku-Berliinin tukikohdan harjoittelualue. Vaatimaton ja vailla kummempaa sotahistoriaa."
Tutkija Jouni Marjamäki Museovirastosta katsoo toisesta vinkkelistä. Hänen mielestään poteroiden "arvoa" ei vähennä, vaikka ne eivät olekaan olleet sotatoimialueella. "Ne on kuitenkin rakennettu puolustuslaitteiksi ja meidän mielestämme niiden suojelemista pitäisi ehkä miettiä."
Marjamäki tietää näkemyseron päiväkohtaisten asioiden kanssa askaroivan kunnallispolitiikan ja edustamansa viraston toimintaperiaatteiden välillä. "Me pyrimme nostamaan esille niitä asioita, jotka tulevaisuudessa pitäisi ottaa huomioon. Sen vuoksi Museovirastoon varmaan suhtaudutaan monesti niin, että me ollaan sörkkimässä vähän joka asiassa."
Marjamäki kävi äsken Berliinissä ja sanoo siellä nyt päiviteltävän Euroopan entisen kahtiajaon näkyvimmän merkin, Berliinin muurin, pikaista ja lähes totaalista purkamista. Hän uskoo, että Suomessakin sodan jälkeiset sukupolvet katsovat sodan merkkejä historiallista vinkkelistä. Lapin sodan savuaville raunioille palanneet taas kokivat järkytyksen, joka heidän mielestään ei muistomerkkejä kaipaile.
Kemissä sota-aika näkyy kuitenkin selvimmin kahdella hautausmaalla, joissa on saksalaisten leireillä kuolleita neuvostoliittolaisia sotavankeja.
Ajoksen hautausmaassa on 1 634 neuvostosotilasta, Vallitunsaaressa 162. Itse leireistä ei ole mitään jäljellä.
Lapin sodan kiivaimmat taistelut käytiin Torniossa, jossa myös oli oma pikku-Berliininsä. Sen parakit myytiin sodan jälkeen ja ne lienevät kaikki hävinneet. Tornioon niitä jäi viime vaiheessa kaksi. Partiolaisten kolona palvellut parakki paloi Pohjan stadionin kupeella. Toisesta sai muutama vuosi sitten vihiä maakuntamuseon henkilökunta.
"Sellainen parakki piti olla Röyttän satamassa baarina", maakuntamuseon johtaja Henri Nordberg muistelee.
"Kun sitten menimme sitä kuvaamaan, törmäsimme palopäällikköön. Hän kertoi, että palokunta oli juuri harjoitellut polttamalla koko parakin." Hyvällä tahdolla Tornion Raumolta voi löytää jäänteitä sota-aikaisista poteroista."
Myös Keroputaan rannasta pitäisi löytyä joitakin kaivantoja", Nordberg kertoo. Muuten sota on Torniossakin säilötty taiteilijoiden suunnittelemiin muistomerkkeihin, joita on useita.
Ainoa muistomerkki Enontekiöllä
Länsirajan ainoa sotahistoriallinen muistomerkki toisen maailmansodan ajalta löytyy ylhäältä Käsivarresta, Enontekiön Järämästä. Saksalaiset rakensivat 1944 vankityövoimalla Käsivarren kapeimpaan kohtaan yli 30 kilometrin mittaisen puolustusaseman turvaamaan Lapin sodassa perääntyviä joukkojaan. Museovirasto kunnosti 1980-luvun lopulla useita korsuja kalustuksineen sekä 1 200 metriä taistelu-, yhdys- ja ryömintähautoja.
Saksalaiset vetäytyivät tuntureiden lakialueille rakennetusta puolustuslinjastaan ilman taisteluja.
