Totuus runsaan vuoden takaisesta Venäjän ja Georgian sodasta on nyt selvitetty siinä määrin kun sitä yleensä voivat ulkopuoliset selvittää.
EU:n teettämä massiivinen raportti kertoo, että syyllisiä olivat molemmat osapuolet. Georgia ampui ensimmäiset laukaukset, mutta Venäjän toimet olivat luoneet alueelle sotaan johtaneet olosuhteet.
Tasapeli siis: puhtaita jauhoja ei ole kummankaan pussissa. Raskaita rikkomuksia löytyy molemmilta. Mutta tällainen lopputulos on paljon kiusallisempi Georgian kuin Venäjän johdolle. Georgian ja etenkin sen johtajan Mihail Saakashvilin on entistä vaikeampi esittää viatonta uhria, sillä hänen oma toimintansa oli iso tekijä sodan puhkeamisen taustalla.
Lisäksi jo keskiviikkona nähtiin, että raportti antaa molemmille osapuolille pohjaa syytellä toisiaan lisää. Sehän periaatteessa vahvistaa sen, mitä kumpikin on toisesta sanonut. Ulkopuolisille paras opetus on se, että Kaukasian konflikteista ei kannata tehdä liian nopeita, liian mustavalkoisia tai liian yleispäteviä johtopäätöksiä. Politiikka alueella on aivan oma lukunsa, jännitteet pitkiä ja monimutkaisia. Tuoreeltaan tehdyissä arvioissa vedettiin monia mutkia suoriksi; esimerkiksi EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt rinnasti Venäjän toimia Hitlerin tekoihin. Niin yksioikoisia asiat eivät ole.
Runsaan vuoden takainen sota jäädytti alueen konfliktit entistäkin vaikeammin avattaviksi, eikä uusi kriisi ole poissuljettu. Nyt Georgiasta irtautuneet Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat muka itsenäisiä, vaikka ne käytännössä ovat täysin Venäjästä riippuvaisia vasallimaakuntia. Abhasia on niistä järjestäytyneempi, Etelä-Ossetian johto lähinnä keskittyy täyttämään omia taskujaan Venäjän tukirahoilla.
Sodan vaikutukset EU:n ja Venäjän suhteisiin ovat hiipuneet sitä mukaa kun kuva sodan taustoista on tarkentunut. Venäjän voimankäyttö oli suhteetonta ja valmisteltua, mutta Georgian omat toimet olivat nekin ratkaisevia sodan synnyssä.
Presidentti Saakashvili on itse estänyt maansa mahdollisuudet Nato-jäsenyyteen pitkäksi aikaa eteenpäin, sillä Naton jäseniltä tarvitaan jonkinlaista poliittista tolkkua.
Nyt oleellisin tehtävä on pyrkiä varmistamaan, että rauha säilyisi. Tilanteen normalisoituminen ei ole näköpiirissä mitenkään pian. Katkeruus ja syyttely on syvää, ja kaikilla on siihen omat perusteensa. Ei silti tämänkään konfliktin rauhoittaminen saa mahdotonta olla. EU:n raportti on korvaamaton dokumentti, kun sovintoa vähitellen etsitään.