Damaskos
Kaikilla kurdeilla on sama päämäärä, mahdollisimman riippumaton Kurdistan.
Niinpä katkerat kilpailijat, Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) päällikkö Massoud Barzani ja Kurdistanin isänmaallisen liiton (PUK) johtaja Jalal Talabani ovat haudaneet sotakirveensä ja toimivat yhdessä.
Maaliskuun alussa kurdijohtajat solmivat sopimuksen Kurdistanin poliittis-sotilaallisesta yhteisrintamasta, jota he molemmat nyt yhdessä johtavat. Tämä lopetti ainakin toistaiseksi katkeran kilpailun Irakin Kurdistanin johtoasemasta.
Kurdijohtajat eivät astele tasatahtia ensi kertaa. Myös vuonna vuonna 1991 paiskattiin sovinnon kättä ja noustiin yhdessä aseelliseen kapinaan Saddam Husseinia vastaan. Suoja-alueen perustamisen jälkeen välit viilenivät ja huipentuivat aseellisiin yhteenottoihin asti. Yhteistä kurdijohtajille on syvä viha Saddam Husseinia kohtaan.
Heimopäällikko
Massoud Barzani
Massoud Barzani vaikuttaa melkein ujolta. Aina perinteisessä kurdisoturien peshmerga-puvussa esiintyvä Barzani on pienikokoinen varautunut mies, jolla on rokonarpiset kasvot. Barzani jakaa käskynsä hiljaisella äänellä ja niitä noudatetaan kuin lakia.
Massoud Barzani on legendaarisen Mustafa Barzanin käytännössä ainoa jäljellä oleva poika. Poikia oli monta, mutta kaksi katosi jäljettömiin vuonna 1983 ja yksi sai surmansa Iranissa hämärissä oloissa vuonna 1988. Nuorin veljeksistä haavoittui hengenvaarallisesti amerikkalaisten tulituksessa muutama päivä sitten.
Barzani on vanhanajan heimopäällikkö. Suvun kanta-alueesta, Barzanin kylästä Ravandusin kaupungin länsipuolella on jäljellä betoninen kylänraitti ja rauniota. Se on täysin tuhottu. Barzanin valtapohja on perinteinen, hän edustaa tarpeen mukaan kansallista, uskonnollis-konservatiivista tai sosialistisvivahteista näkemystä.
Barzani on realipoliitikko. Hän pidetään ovela taktikkona, joka tasapainoilee rintamien välissä. Hän on solminut likeiset suhteet Yhdysvaltoihin, vaatinut Turkkia avoimeen keskusteluun kurdiongelmasta sekä auttanut sitä Turkin kurdien PKK-sissien murskaamisessa. Tilanteen vaatiessa hän on jopa liittoutunut verivihollisensa Saddam Husseinin kanssa.
Tällä hetkellä Barzani katsoo viisaimmaksi liittoutumisen pahimman kilpailijansa Talabanin kanssa. Taistelu yhdistetyin voimin Saddam Husseinia vastaan on "tärkeämpää kuin erimielisyytemme". Mutta toisin kuin Talabani, Barzani ei sortunut julkisesti juhlimaan amerikkalaisia joukkoja vapauttajina, sillä hänen silmiensä edessä on myös sodanjälkeinen tilanne.
Barzani ei hyväksy Yhdysvaltojen sotilashallintoa sodanjälkeiseen Irakiin. Realistina hän rajoittuu vaatimaan autonomista Kurdistania Irakin liittovaltion puitteissa. Täysin vapaa ja itsenäinen Kurdistan on hänen suurin haaveensa, mutta hän ei katso sen olevan tällä hetkellä toteutettavissa.
Pysyvä autonomia on mahdollinen vain, jos Bagdadiin tulee heikko keskushallitus. Muussa tapauksessa on vaarana, että arabipitoisen keskusvallan armeija marssii jälleen kerran lopettamaan kurdien itsemääräämisoikeuden.
Amerikkalaisten
suosikki Talabani
Pullea ja puhelias lakimies Talabani on monessa suhteessa estyneen ja jäntevän Barzanin vastakohta. Hän ei ole perinteinen heimopäällikkö vaan nykyaikainen puoluejohtaja, joka esiintyy mieluiten istuvassa länsimaisessa puvussa silmälasit nenällään.
Vuoden 1991 kansannousun aikaan hän veti peshmergapuvun ylleen ja näytti täyteläisen olemuksensa ansiosta lähinnä naurettavalta. Puku oli silkkiä eikä soveltunut pusikossa ryömimiseen. Sen sijaan hänen vaimonsa Hero tyytyi puuvillaiseen peshmergapukuun. Hän oli 15 vuotta soturien kanssa vuorilla, kun Talabani politikoi ulkomailla.
Talabani on joviaalinen ja seurallinen mies, joka arvostaa hyvää ruokaa. Itse olen ollut kolmasti hänen päivällispöydässään, josta ei puuttunut mitään edes Saddamin tykkien pauhatessa taustalla. Seuraavana aamuna vuorossa oli pako.
Heti tämän sodan alussa Talabani teki kunniaa asemalleen amerikkalaisten suosikkina julistamalla "Irakin kansan vapauttamisen" alkaneen. Talabanin ja Barzanin päämäärät ovat yhteiset.
Myös Talabani pyrkii löyhään Irakin liittovaltioon, jossa kurdeilla on laaja itsemääräämisoikeus. Kurdiosavaltiolla tulee olla oma perustuslaki, presidentti ja parlamentti. Yksimielisesti molemmat vaativat Kirkukia ja sen liepeillä olevia öljykenttiä, sillä Kirkukin alue on "Kurdistanin sydän". Saddam on laajoin väestön pakkomuutoin iskenyt tikarin tuohon sydämeen.
Saddamin vastaisessa taistelussa Talabani on uransa alusta saakka pyrkinyt liittoutumaan muiden Irakin oppositioryhmien kanssa ja puhuu "irakilaisesta monikansallisesta ja maallisesta identiteetistä". Tämä johti aikanaan riitaan Mustafa Barzanin kanssa. Kurdien tappion vuonna 1975 eroon KDP:stä sekä PUK:n perustamiseen.
Talabani vaatii hinnaksi Yhdysvaltojen tukemiselleen takeet Irakin kurdien itsemääräämisoikeudelle Saddamin jälkeisellä aikaudella. Hän korostaa kurdien pyrkivän vain autonomiaan, sillä sekä Iran että Turkki karsastavat itsenäistä kurdivaltiota, eikä se saa pahemmin tukea Irakin arabeiltakaan.