Praha
Jo kolmannentoista kerran kokoontuivat maailmankirjallisuuden tähdet huhtikuussa jokakeväiseen kokoukseensa Prahaan, tällä kerralla tavallistakin nimekkäämmässä kokoonpanossa.
Mukana oli muiden muassa Irwine Welsh, joka nousi joitakin vuosia sitten maailmanmaineeseen punkkareiden ja narkomaanien elämää kuvaavalla esikoisromaanillaan Trainspotting.
Tämä nahkatakkiin ja lenkkitossuihin sonnustautunut skotti piti huolen siitä, että muutoin niin rauhallisen kokouksen kulkuun saatiin hieman skandaalinkäryä.
Nyt ei saa puhua
tasa-arvosta
Jalkapallosta, sodasta, musiikista ja pornografiasta alustaneen Welshin puhetta rytmittänyt säännöllinen "fucking" oli liikaa ainakin irlantilaiselle Edna O'Brienille, joka poistui närkästyneenä salista.
Kysymykseen, vieläkö kirjallisuudessa on tabuja, Welsh vastasi:
"Varmasti, mutta eivät huumeet eikä seksi. Nyt on kiellettyä puhua sosiaalisesta tasa-arvosta. Jos toteutatte sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan, ihmiset alkavat vapista kauhusta."
On kiinnostavaa, että Welsh, jonka proosatekstit tihkuvat ruokottomuuksia, käyttää Daily Telegraphiin kirjoittamissaan kolumneissa loppuun saakka viimeisteltyä englantia. Ja toisin kuin useimmat kollegansa hän ei ole amerikanvastainen.
"Minusta tuntuu, että meidän kulttuuriimme on päässyt luikertelemaan karkea amerikanvastaisuus. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sotilaita Irakiin ei lähettänyt Amerikan kansa vaan hallitus, jota johtaa upporikas kukonpoika. Sama nulikka, joka aikoinaan käytti hyväkseen perhesuhteitaan välttyäkseen asepalvelukselta Vietnamissa."
Sota ei ole
Hollywood-elokuva
Festivaalin pääteemana piti alunperin olla amerikkalaisen kulttikirjailijan William Burroughsin tuotanto, mutta loppujen lopuksi Burroughsille omistettiin vain festivaalin päättäjäistilaisuus, jossa luettiin hänen tekstejään.
Amerikkalaisten hyökkäys Irakiin käänsi kirjailijoiden huomion sotatapahtumiin. Suurin osa oli sotaa vastaan. Welshin mielestä tämä sota oli "verilöyly, samanlainen kuin jos ammuttaisiin kalkkunat aitaukseen".
Intialainen menestyskirjailija Arundhati Roy käytti hienostuneempaa kieltä. Hän tuomitsi amerikkalaisten politiikan, koska "se näkee intialaisissa, arabeissa ja kiinalaisissa vain kuluttajan, mutta ei ihmistä, jolla on oma erilainen kulttuurinsa".
Myös Amos Oz oli sotaa vastaan. Tämä israelilainen, jonka kotimaata on ravistellut kahden kulttuurin välinen syvä konflikti jo yli puoli vuosisataa, tietää luultavasti erittäin hyvin mistä puhuu:
"Ensi silmäyksellä sota saattaa näyttää erinomaiselta filmikäsikirjoitukselta: amerikkalaiset valloittavat Bagdadin ja tappavat Saddam Husseinin ja sen jälkeen ovatkin jo vuorossa elokuvan lopputekstit. Mutta minusta tuntuu, ettei tämä käy näin helposti. Arabit suhtautuvat länsimaihin vihamielisesti ja ehkä hieman kateellisestikin."
"Perusongelmia - turhautumista ja alemmuudentunnetta - ei voi ratkaista voimakeinoin. Väkivalta synnyttää uusia konflikteja ja halun kaivautua entistäkin syvemmälle taisteluhautoihin."
Ei täysin
yksimielisesti
Kirjailijoiden asenne Irakin sotaan ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Esimerkiksi kanadalainen Yann Martel asettui puolustamaan Yhdysvaltoja:
"En ole sotaa vastaan, jos se syrjäyttää hallituksen, joka on saanut tai saa aikaan enemmän vahinkoa kuin mitä tämä sota itse aiheuttaa. Viisituhatta kuollutta tänään on paljon pienempi paha kuin satatuhatta kuollutta huomenna. Voi olla, että amerikkalaiset ovat liikkeellä öljyn takia, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että interventio auttaa tavallisia ihmisiä Irakissa."
Takapenkiltä
kokouksen tähdeksi
Media ahdisteli kirjailijakokouksen tähtiä väsymättä ja vaivoiksi saakka. Irwine Welsh järjesti myös pienen mediaskandaalin kieltäytymällä lähes kaikista haastatteluista:
"Olen tullut Prahaan ihailemaan kaunista kaupunkia enkä puhumaan paskaa toimittajien kanssa."
Kokouksen ainoa amerikkalainen oli Jeffrey Eugenides, johon kukaan ei alussa kiinnittänyt huomiota.
Mutta yhtäkkiä kaikki muuttui, kun kansainväliset uutistoimistot ilmoittivat, että Eugenides on saanut Pulitzer-palkinnon mittavasta romaanistaan Middlesex.
Palkinnosta riemuitsi myös kirjailijakokouksen järjestäjä, Prahassa vakituisesti asuva amerikkalainen Michael March. Saihan hän näin yhden tähden lisää festivaalin nimekkääseen kirjailijagalleriaan.