Sotien saldo jää useimmissa tapauksissa heikoksi, eikä viimekesäinen Libanonin sota tee poikkeusta. Hizbollah-liike pyrki sotilaiden sieppauksilla ja raketti-iskuilla painostamaan Israelia vankien vapautuksiin, Israel taas näki tilaisuutensa murskata hankaluuksia aiheuttava järjestö.
Metsään meni.
Sota toi mukanaan vain tutut tuliaisensa: kuolleita ja haavoittuneita, tuhottuja koteja, vihaa ja sisäistä epävakautta. Jonkinmoiseksi edistysaskeleeksi voidaan sentään laskea se, että Libanonin armeija valvoo nyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin maan eteläosaa yhdessä YK-joukkojen kanssa.
Mutta vangit pysyivät vangittuina ja Hizbollah voimissaan. Pienessä Aita al-Shaabin kylässä asuva Hani Saad menetti sodalle 19-vuotiaan poikansa Shadin, mutta hän aikoo silti antaa tämän nuoremman veljen Haidarin liittyä vastarintaan.
-- Minustakin tulee taistelija jos israelilaiset palaavat. Haluan kostaa poikani puolesta. En tahdo vain tappaa israelilaisia, haluan juoda heidän vertaan, sanoo Hani Saad uutistoimisto Reutersille.
"Hizbollah on vain nimi"
Saad on hyvä esimerkki asenneilmastosta. Hizbollahin ideologia ei useimpia kiinnosta, oman maan puolustaminen kylläkin.
-- Mikä on Hizbollah? Se on vain nimi. Vastarintaa on, koska ei ole kunnon armeijaa puolustamassa meitä. Kun sellainen saadaan, olen ensimmäisten joukossa estämässä poikaani liittymästä vastarintaliikkeeseen, Saad kertoo.
Libanonin viranomaisten suosiota on laskenut hidas jälleenrakentaminen, kun taas Hizbollah on pystynyt täyttämään lupauksensa rahallisesta tuesta.
-- Hizbollahille kuuluu pelkästään hyvää, se on etelässä edelleen merkittävä voimatekijä. Sen kannatus on pysynyt entisellään, arvioi everstiluutnantti Osmo Toivanen STT:lle. Hän toimii Libanonissa suomalais-irlantilaisen rauhanturvapataljoonan komentajana.
"Kyllä tästä vielä yhteiskunta saadaan"
Rauhanturvaajien valvomalla Litanijoen eteläpuolisella alueella on Toivasen mukaan ollut hyvin rauhallista, eivätkä pohjoisen levottomuudet ole siellä näkyneet. Joitain yksittäisiä välikohtauksia on tosin sattunut, kuten kesäkuun lopun espanjalaissotilaita vastaan tehty isku. Sen tutkinta on edelleen kesken.
Toivasen mukaan ensi syksyn presidentinvaalit ovat tärkeä suunnannäyttäjä Libanonin tulevaisuudesta.
-- Se on kulminaatiopiste. Paikalliset ovat vähän pessimistisiä sen suhteen, löydetäänkö maahan poliittista sopua. Mutta pääasia on, että vaaliprosessi saataisiin hoidettua kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Suomalaisten kokemukset ovat kuitenkin rohkaisevia.
-- Prosessi on varmasti pitkä. Mutta jos samaa menoa jatkuu kuin tähän asti, niin kyllä tästä vielä ihan toimintakykyinen yhteiskunta saadaan, Toivanen arvioi.