Syyria on alusta pitäen kuulunut Irakin sodan tiukkoihin vastustajiin. Asettumalla vastustamaan hyökkäystä presidentti Bashar al -ssad on voittanut kansansa suosion. Hänestä puhutaan. Positiivisesti. Samaa ei voinut sanoa hänen isästään Hafez al-Assadista. Hänestä ei puhuttu koskaan.
isä-Assad hallitsi Syyriaa tiukassa pelon ilmapiirissä poikkeuslain ja turvajoukkojen avulla. Ison veljen korva oli kaikkialla. Parasta oli pitää suu kiinni.
Ulkoisesti Syyria ei ole paljon muuttunut. Henkilöpalvonta on huippuunsa vietyä. Minnekään ei voi kääntää katsettaan näkemättä pappa-Assadia ainakin viitenä versiona. Hän loistaa mainosvalona, tuijottaa talonkokoisena seinämaalauksena, seisoo suurena patsaana tai ainakin pienä pystinä, tirkistelee valokuvana seinältä. Hän on livahtanut jopa koriste-esineisiin.
Virallisissa paikoissa papan rinnalta hymyilee poika Bashar. Hänen läsnäolonsa on tiuhaa muttei yhtä massiivista.
Ilmapiiri
vapautui
Ilmapiiri Syyriassa on muuttunut. Ihmiset puhuvat vapaammin. He puhuvat jopa presidentistä, joka todella tuntuu olevan matkalla kansan sydämiin. Epäkohdista syytetään vanhaa, isän aikaista puoluekaartia. Tosin hyvin varovaisesti, sillä poikkeuslaki on yhä voimassa.
Bashar al-Assad on presidentti vastoin tahtoaan. Hän oli perheen vähiten politiikasta kiinnostunut jäsen ja opiskeli Englannissa silmälääkäriksi.
"Kruununprinssi" oli hänen veljensä, joka kuoli auto-onnettomuudessa. Myös sisar oli äärimmäisen innokas politikoimaan, mutta Syyriaa ei katsottu kypsäksi naiselle. Niin Bashar joutui presidentiksi.
Irakin sodan vastustaminen on tehnyt Basharista suositun, mutta se on vetänyt Yhdysvaltojen vihat niskaan. Syyria ei ennenkään kuulunut Washingtonin suosikkeihin vaan koristaa yhä terrorismia tukevien maiden listaa. Tämä lasku voi langeta sodan jälkeen.
Syyriassa tilanne on täsmälleen päinvastainen kuin Jordaniassa. Yhdysvaltojen myötäily on räväyttänyt kuilun nuoren kuningas Abdullahin ja kansan välille. Jordania on riippuvainen Yhdysvaltojen tuen säilymisestä. Syyrialla ei ole sitä ollutkaan.
Kuolevat eivät sovi
viralliseen tiedotukseen
Jalaton kerjäläinen istuu ainoa kätensä ojossa katuvieressä. Orientin sosiaaliturva ei ole hääppöinen. Sota tuottaa tuhansia hänenkaltaisiaan lisää.
Liittouman virallinen politiikka on välttää siviiliuhreja "niin paljon kuin mahdollista". Määre on venyvä, ja sotilasuhreista ei puhuta mitään.
Kerjäläinen on suhteellisen nuori mies. Todennäköisesti onnettomuuden uhri. Mutta edellinen Persianlahden sotakin on mahdollinen. Syyria osallistui silloiseen liittoumaan ja lähetti myös joukkoja rintamalle.
Kurdistanin isänmaallisen unionin, PUK:n sihteeri, raskaana oleva nainen, on ilmiselvästi huolissaan, mutta yrittää peittää murheensa parhaansa mukaan. Hän tarjoilee päällikköä odotettaessa ystävällisesti hymyillen teetä ja keskustelee Wienin valtionoopperasta. Omaiset ovat Kurdistanissa. Taistelemassa.
Arbilin eteläpuolella on sattunut hirveä tapaturma. Amerikkalaiset ovat tulittaneet kurdien saattuetta. Tosin tappava "ystävällinen tuli" silpoi epäystävällisesti kilpailevan, Kurdistanin demokraattisen puolueen, KDP:n peshmergoja eivätkä hänen omaisensa ole uhrien joukossa. Mutta uhrit ovat kurdeja ja ystävän tai vihollisen tuli voi osua milloin vain myös PUK:n sotureihin.